Perhehoito on yhteistyötä

Perhehoitaja pääsee osaksi lapsen monitahoista yhteistyöverkostoa.

Vaikka arkemme näyttää ulospäin hyvin tavalliselta perhe-elämältä, mahtuu siihen myös muutamia erityispiirteitä. Koulujen työ- ja loma-ajat rytmittävät toki meidänkin kalenteriamme, mutta niiden lisäksi viikkoihin mahtuu monenlaisia tapaamisia. Milloin joku lapsista tapaa biologista läheisverkostoaan, milloin on vuorossa keskustelu sosiaalityöntekijän kanssa tai tapaaminen jonkin hoitotahon edustajan kanssa.

Nykyään saamme onneksi itse vaikuttaa paljon tapaamisten ajankohtiin, mutta aina näin ei ole ollut. Välillä kalenteri on näyttänyt melkoiselta palapeliltä, kun eri ihmisten aikatauluja on soviteltu yhteen. Siinä on tullut harjoiteltua organisointitaitoja ihan huomaamatta.

Biologisten läheisten tapaamiset ovat kuitenkin tärkeä osa lasten elämää. Jokaisella lapsella on oma tarinansa ja omat ihmisensä, eikä niiden merkitys katoa perheeseen muuton myötä. Päinvastoin. Vuosien varrella osa lasten mukana tulleista läheisistä on tullut tutuiksi myös meille muille. Joidenkin kanssa vaihdetaan kuulumisia, tavataan yhteisissä merkeissä ja seurataan vaikkapa lasten jalkapallopelejä yhdessä kentän laidalla.

Kaikki tilanteet eivät toki ole aina yhtä mutkattomia. Joskus tapaamiset hoituvat lapsen ja läheisten kesken ilman muuta perhettä, ja sekin on aivan hyvä ratkaisu. Tärkeintä on, että lapsi saa pitää yhteyttä hänelle merkityksellisiin ihmisiin tavalla, joka tuntuu turvalliselta ja hyvältä.

Monesti huomaan ajattelevani, että perheemme ympärille on vuosien aikana rakentunut melkoisen hieno verkosto erilaisia ihmisiä. Vaikka välillä kalenteri täyttyy tapaamisista ja aikatauluista, on niiden taustalla jotain arvokasta: paljon ihmisiä, jotka välittävät lapsista ja haluavat olla osa heidän elämäänsä. Se jos mikä on lopulta aika suuri rikkaus.

Jaana, perhehoitaja