Perhehoidon merkityksestä
3. elokuuta 2026
Perhehoito on paljon muutakin kuin koti.
Perheessämme asuu yksi aikuinen ja joukko lapsia sekä nuoria. Vuosien varrella kokoonpano on elänyt, muuttunut ja kasvanut monella tavalla, mutta yksi asia on pysynyt samana: ovemme ja sydämemme ovat aina olleet avoinna uusille tulokkaille.
Kun lapset ovat kasvaneet, on arki muuttunut huomaamatta hyvin erilaiseksi kuin ennen. Nykyään aamuisin reppuja pakataan jo melko itsenäisesti ja moni viihtyy paremmin kavereiden kuin äidin seurassa. Se kuuluu tietenkin asiaan ja on merkki siitä, että lapset kasvavat kohti omaa itsenäisyyttään.
Silti huomaan toisinaan kaipaavani niitä vuosia, jolloin pienet jalat tepsuttelivat perässäni huoneesta toiseen ja syliä tarvittiin monta kertaa päivässä. On jotain erityisen ihanaa siinä, kun pieni lapsi innostuu maailman tavallisimmistakin asioista. Yhdessä leipomisesta tulee suuri seikkailu, metsäretkestä tutkimusmatka ja sadepäivästä täydellinen syy rakentaa olohuoneeseen maja.
Siksi huomaan usein iloitsevani ajatuksesta, että perheessämme voisi vielä joskus olla jälleen pientä väkeä. Siitä iloisesta puheensorinasta, loputtomista kysymyksistä ja pienistä käsistä, jotka tarttuvat omaan käteen. Vaikka teinien kanssa elämä on vauhdikasta ja antoisaa, on pikkulapsiarjessa oma ainutlaatuinen taikansa, jota välillä huomaan kaipaavani.
Jaana, perhehoitaja
