Yhdessä ymmärtäen

Yhdessä ymmärtäen

Talvinen lumisateinen aamu. Heräsimme aikaisin ja mieheni vei koiramme lenkille, sillä aikaa keitin aamukahvit ja valmistelin meille aamiaista. Pakkasta oli jälleen enemmän kuin muutama päivä sitten, mutta ei kuitenkaan yltänyt ihan viime viikon hurjiin pakkasasteisiin. ”Aja varovasti, rakastan sinua” huikkasi aviomieheni noustessani autooni, ”rakastan sinua”, huudahdin hänelle takaisin lähtiessäni ajamaan hentoon lumisateeseen. Ajomatka sujui hyvin ja päästyäni lastensuojelun perhehoitajien omakotitalon pihaan huomasin tutun hyvinvointialueen auton ja pian olimmekin jo perhehoitoperheen ovella.

Tänään toteutui hyvinvointialueen sijoituksen sosiaalityöntekijän kanssa ennalta sovittu AVAn vastaanottoperhehoitoperheen kodin katselmustapaaminen. Vastaanottoperheet ovat valmennettu sekä hyväksytty toimimaan päivystävinä perhehoitajina kiireellisissä lastensuojelun perhehoidon pyyntötilanteissa. 

Ovella meitä oli vastassa eskari-ikäinen lapsi, joka toivotti meidät tervetulleeksi heille, yhdessä hänen vanhempiensa kanssa. Kotikäynnin aikana kävimme keskustelua perhehoidon ennakkovalmennuksesta sekä puolisoiden ajatuksista suhteessa vauvaikäisten lasten päivystysluonteiseen perhehoitoon. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä kertoi hyvinvointialueen toimintatavoista sekä hyvinvointialueen odotuksista suhteessa päivystysluonteiseen perhehoidon toimintaan. Perhehoitajat kertoivat puolestaan heidän ajatuksistaan suhteessa perhehoitoon ja miten he erityisesti pitivät yhteistyötä tärkeänä asiana suhteessa sijoitetun lapsen vanhempiin sekä läheisiin. Kävimme keskustelua jaetusta vanhemmuudesta ja siitä, miten sovituista asioista tulee pitää kiinni. Tämä keskustelu liittyi lähinnä sovittuihin puhelinaikoihin vanhempien kanssa sekä perheeseen sijoitetun lapsen ja hänen vanhempiensa sekä sosiaalityöntekijän tapaamisten järjestelyihin. Keskustelun keskiössä oli kuitenkin perheeseen kiireellisesti sijoitettu vauvaikäinen lapsi sekä lapsen ja hänen vanhempiensa ensimmäisen viikon sekä tulevien viikkojen tarpeet ja miten asiat järjestyvät kokonaisuudessaan.

Kun lastensuojelun perhehoitoperhe avaa ovensa perhehoidon toimintaan, niin ajattelen, että he avaavat ovensa yhteiskunnalle. Tietyt lait sekä asetukset astuvat samaan aikaan heidän kotiovestansa sisään. Ennen kaikkea lastensuojelu- sekä perhehoitolaki, jotka ohjaavat perhehoitoperheen toimintaa. Tällä kotikäynnillä välittyi perhehoitoperheen, tutummin sijaisvanhempien, yhteinen päätös alkavaan päivystyluonteiseen sijaisvanhemmuuteen. Samaan aikaan kodissa valitsi välittämisen ja sydänlämmön tunne lastensuojelun perhehoidon toiminnalle. Sijaisvanhempien oma lapsukainen, puhekielessä sijaissisar, esitteli hyvinvointialueen sosiaalityöntekijälle kodin tilat ja sijaisvanhemmat kertoivat lähemmin harrastuksistaan sekä arjen toiminnoistaan.  Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä etenee keskustelussa perheen kertomaa arvostaen ja kysyy toisinaan lähemmin tarkentavia kysymyksiä. Tuon keskusteluun yrityksemme tarjoaman perhehoitoperheen tuen, josta laadimme myöhemmin tuen suunnitelman. Tunnelma keskustelun aikana on lämminhenkinen ja hyvä.  

Keväällä tulee 20 vuotta siitä, kun valmistuin PRIDE kouluttajaksi ja olen saanut valmentaa useita uusia perhehoitoperheitä kuntien, sittemmin hyvinvointialueiden sekä yksityisen sektorin resursseihin. Tällainen hetki, jolloin aidosti näen ja koen, miten koko perhehoitoperhe on saman asian äärellä on itselleni sanoin kuvaamattoman kaunis hetki. Se tunne, mikä välittyy yhteisestä, yhdessä ymmärretystä, keskustelusta on myös sanoin kuvaamattoman kaunis mutta myös hyvin herkkä hetki.

Yhdessä ymmärtäen kiireellisesti huostaanotetun vauvaikäisen lapsen sekä hänen vanhempien hädän ja sen, miten heille sanotamme, että päivystävä perhehoitaja on tässä, teidän tukenanne. Hoidamme ja huolehdimme lapsestanne, kunnes asiat selviävät ja sovitaan jatkosta. Yhdessä ymmärtäen.   

Tätä kirjoittaessani muistoihini palaa menneen hetki, kun olin eräässä toisessa perhehoitoperheessä, jonne oli sijoitettu pienen pieni lapsi. Lapsi seisoi ikkunan edessä painaen toisen kätensä lumisateiseen ikkunaan todeten ”tiellä tataa taaven vettä”. Nämä hetket ovat sellaisia, jotka juurtuvat syviin muistinlokeroihini ja tunnistan kiitollisena, että valitsin aikanaan oikein.

Lisa Sipilä, palvelupäällikkö AVA perhepalvelut