Pienet muutokset arjessa, suuri vaikutus lapsen elämään.

Ajatuksia perhetyöstä

Perhetyössä astutaan keskelle ihmisten todellista elämää. Koteihin, joissa rakastetaan valtavasti ja koteihin, joissa yhteys toisiin on vuosien varrella kadonnut.

Koteihin, joissa kuormitus on voinut kasvaa pitkään ja monet asiat kietoutua toisiinsa. Taustalla voi olla uupumusta, ristiriitoja, traumaattisia kokemuksia tai vuosien aikana syntyneitä toimintamalleja, joista kukaan ei oikein enää tiedä kuinka päästä eroon. Harvoin on olemassa vain yksi ongelma ja vielä harvemmin yksi oikea ratkaisu.

Perhetyössä ei tulla kertomaan, millainen perheen pitäisi olla. Me tulemme hetkeksi perheen rinnalle etsimään ratkaisuja yhdessä, heidän omista lähtökohdista käsin.

Sitten tapahtuu jotain pientä.

Muutos voi alkaa hetkestä, jossa vanhempi ymmärtää ensimmäistä kertaa, mitä lapsen haastavan käyttäytymisen takana on. Tai siitä, että aikuinen oppii rauhoittamaan omaa tunnetilaansa ja lapsi voi vähitellen lainata tätä rauhaa. Joskus opetellaan ennakoimaan arkea, joskus sanoittamaan tunteita ja joskus yksinkertaisesti kuuntelemaan toista uudella tavalla.

Vähitellen perheen dynamiikka voi muuttua. Riitojen väliin tulee keskustelua. Epäonnistumisten rinnalle onnistumisia. Toivottomuuden keskelle syntyy toivoa ja ajatusta siitä, että ehkä tästä sittenkin selvitään.

Siitä voi alkaa kokonaan uudenlainen suunta perheen elämässä. Se voi muuttaa tapaa, jolla perheenjäsenet näkevät toisensa. Usein tämä muutos kantaa pidemmälle kuin meidän yhteinen matkamme.

Perheohjaajina haluamme kulkea perheen rinnalla juuri sen matkan, jonka aikana pienistä muutoksista voi alkaa rakentua jotain paljon suurempaa.

Martina Vahvelainen

palvelupäällikkö

AVA avopalvelut