avaperhepalvelut-fi

Perhe perheessä sijoitus

Sun, 01 Feb 2026 15:22:08 GMT

Uusi alku on mahdollinen, kun perhe saa tukea oikealla hetkellä

AVA perhepalveluiden tarjoama koko perheen sijoitus perhehoitoperheeseen on vanhemmille mahdollisuus saada tukea ja turvaa vuorokauden ympäri. Palvelu auttaa perhettä rakentamaan toimivia rutiineja, vahvistamaan vanhemmuuden taitoja ja löytämään omia voimavaroja turvallisessa perheympäristössä.

Joskus perheen elämässä on hetki, jolloin omat voimat eivät kanna ja arki kaipaa turvallisen paikan rakentua uudelleen. AVA perhepalveluiden koko perheen sijoitus perhehoitoperheeseen on lastensuojelun avohuollon tukitoimi, jossa perhe pääsee asumaan kokeneen perhehoitoperheen luo ja saa arjen tukea erilaisiin vanhemmuuden tilanteisiin.

Palvelupäällikön Lisa Sipilän mukaan palvelu sopii tilanteisiin, joissa vanhempi tarvitsee rinnalleen vahvaa ja käytännönläheistä vanhemmuuden ohjausta.

”Meille on tullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisistä komplikaatioista toipuvia äitejä vauvoineen, teinivanhempia ja vanhempia, joilla oma lapsuuden malli on jäänyt puutteelliseksi. Mukana on ollut myös perheitä, jotka ovat vasta muuttaneet Suomeen ja tarvitsevat apua uuden arjen rakentamiseen sekä yhteiskuntaan integroitumiseen”, Sipilä kertoo.

Perhehoitaja Petra Haaranen kertoo, että suurin voima on jaetussa arjessa.

”Kun perhe asuu meidän kanssamme, he pääsevät kiinni arjen rytmiin ja vuorovaikutukseen. He näkevät, miten perheessä toimitaan tavallisissa tilanteissa ja millaisia tukikeinoja voi käyttää, kun lapsi tarvitsee syliä ja rajoja. Moni on sanonut tulleensa ensi kertaa kohdatuksi kokonaisena ihmisenä meillä”, Haaranen sanoo.

”Kun vanhempi huomaa pystyvänsä ja oppii luottamaan omiin taitoihinsa, muutos on valtava.” Petra Haaranen

”Perhehoitajana toimiminen on haastava tehtävä, joka vaatii vahvan tuen. Perhehoidon tukityöntekijän säännölliset kotikäynnit ja keskustelut auttavat perhehoitajia tehtävässään”, kertoo Anniina Määttä, perhehoidon tuen koordinaattori AVA perhepalveluista.

Perhehoidossa tuki on konkreettista ja välitöntä. Ruokailut, neuvolakäynnit, vauvan hoito ja vanhemman omien asioiden järjestelyt tehdään yhdessä. Tarvittaessa mukaan liitetään psykoterapeutti, perhetyöntekijä tai muita asiantuntijoita. Tuki räätälöidään sosiaalityöntekijän kanssa.

”Palvelu muokkautuu aina perheen tarpeisiin. Se on ollut onnistumisten avain”, Sipilä toteaa.

Myös perhehoitajat saavat vahvan tuen tehtäväänsä. AVA perhepalvelut tarjoaa muun muassa säännöllisiä tukipuheluita, työnohjauksen, käynnit perhekodissa ja tarvittavat sijaishoitajat.

”Perhehoitaja on perheelle läsnä vuorokauden ympäri, joten he eivät voi jäädä yksin. Vain hyvin tuettu perhehoitaja jaksaa olla tukena toiselle perheelle”, Sipilä painottaa.

Tulokset ovat vahvoja. AVA perhepalvelut on tuottanut tätä palvelua jo vuodesta 2018 lähtien. Perheiltä sekä sosiaalityöntekijöiltä saadut palautteet ovat olleet hyvin myönteisiä.

”Kun vanhempi huomaa pystyvänsä ja oppii luottamaan omiin taitoihinsa, muutos on valtava. On hienoa seurata, miten arki alkaa kantaa”, Haaranen sanoo.

Sipilä toivoo, että hyvinvointialueet huomaisivat palvelun mahdollisuudet yhä useammin.

”Koko perheen sijoitus voisi toimia monille perheille vaihtoehtona, joka tarjoaa turvallisen ja rauhallisen ympäristön uuden arjen rakentamiselle”, Sipilä toteaa.

Tukiperheinfo 9.1.2025

Tue, 30 Dec 2025 11:56:30 GMT

Lähde kanssamme tekemään hyvää! Etsimme lapsille tukiperheitä eri puolilta Suomea.

Kenelle tukiperhetoiminta sopii?

Tukiperhe voi olla lapseton pariskunta, pariskunta, jolla on kotona asuvia lapsia tai yksinasuvan aikuisen perhe, jolla on resursseja ja halua tarjota huolenpitoa sekä turvaa lapsille ja nuorille. Koska lasten ja perheiden tilanteet ja tukitarpeet ovat erilaisia, toimintaan tarvitaan eri-ikäisiä, kulttuuritaustaltaan vaihtelevia ja monenlaisia taitoja omaavia tukiperheitä, jotka voivat vastata lapsen ja perheen tarpeisiin. Tärkeintä on, että elämäntilanteesi on vakaalla pohjalla ja olet valmis sitoutumaan tukiperhevanhemmuuteen sekä lapsen hyvinvointiin tukiviikonloppuina. Tarjoamme tukiperheille ennakkovalmennuksen ja vahvaa tukea koko tukisuhteen ajan (mm. 24/7päivystyspuhelin ja mahdollisuus työnohjaukseen), sekä kilpailukykyisen palkkion ja kulukorvauksen. Tukiperheille maksetaan korvaus jokaisesta tukivuorokaudesta.

Tukiperheenä toimiminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa myönteisesti lapsen elämään, auttaa hänen perhettään ja kokea itse iloa, sekä merkityksellisyyttä. Tukiperhetoiminta mahdollistaa konkreettisen avun antamisen perheille, joissa vanhemmilla voi olla esimerkiksi jaksamiseen liittyviä haasteita tai sosiaalisten verkostojen puutetta. Lapsi viettää tukiperheessä yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa ja loma-aikoina sovitulla tavalla. Tukiperheessä tehdään tavallisia, turvallisen arkisia asioita panostaen lapsen kanssa olemiseen ja vuorovaikutukseen.

Meillä nykyisin toimivat tukiperheet ovat antaneet meille hyvää palautetta ennakkovalmennuksesta ja tuesta. Yleisesti palautteissa on tuotu esille, että tukiperheenä toimiminen on vahvistanut omaan perheen dynamiikkaa, sekä antanut ymmärrystä erilaisista perhetaustoista ja elämäntilanteista.

Tavallisten perheiden lisäksi etsimme myös ammatillisia tukiperheitä, jossa yhdellä vanhemmalla on soveltuva sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutus. Ammatillinen tukiperhe tarjoaa lapselle aivan samanlaista arkea, mutta lapsilla saattaa olla erityistarpeita, joihin tarvitaan ammatillista ymmärrystä.

Yksi lapsi, yksi perhe -yhdessä voimme muuttaa maailmaa!

Tule kuuntelemaan sopisiko tukiperheenä toimiminen sinun arkeesi. Järjestämme Teams-pohjaisen tukiperheinfon 9.1.25 klo 17.00. Tilaisuuden pitää sosiaalityöntekijä Anniina Määttä ja avopalveluiden palvelupäällikkö Martina Vahvelainen.

Linkki Teams-infoon, kopio ja liitä linkki selaimen otsikkoriville:

https://teams.microsoft.com/l/meetup-join/19%3ameeting_NjQ2ZGI5NzctYmM5MS00OWVmLWIzYzItMzAwNzM1NWQ1MTE2%40thread.v2/0?context=%7b%22Tid%22%3a%22c040386e-80f5-4390-b1a5-ff668c3b664a%22%2c%22Oid%22%3a%223a9ecd1e-5e43-4033-a21f-bc988fbe0358%22%7d

Perhehoitajan tukeminen

Tue, 25 Nov 2025 12:18:24 GMT

Perhehoitaja - AVAlla et ole yksin

Halusimme lähteä avaamaan meillä AVA perhepalveluissa perhehoitajina toimiville tarjottavaa tukea. Tarkoituksena on avata konkreettisesti, mitä ja miten paljon tukea tarjotaan.

Minimituki puhelimitse onvastaanottosijoituksessa kerran viikossa ja pitkäaikaisessa sijoituksessa 1-2 kertaa kuukaudessa, mutta käytännössä se on juuri niin usein, kun tarvitsee. Vastuutyöntekijän oikeasti tavoittaa puhelimella, yleensä heti, mutta vähintäänkin saman päivän aikana ja tarvittaessa useastikin. Koordinaattorin ajomatkatkin sujuvat leppoisasti, kun voi samalla vaihtaa ajatuksia perhehoitajan kanssa.

Puheluiden lisäksi kiireettömät asiat voi lähettää viestien kautta. Yhteisten hoidettavien asioiden lisäksi kuulemme myös kaikista kivoista pikkusattumuksista tai muuten vain perheelle ajankohtaisista asioista.

Jo tieto AVAn 24/7 päivystyspuhelimen olemassaolosta helpottaa, koskaan et ole täysin yksin asioiden kanssa. Päivystyspuhelin ei ole hätänumero vaan päivystyspuhelimeen saa ja pitääkin soittaa itseä mietityttävien asioiden kanssa. Useat perhehoitajat ovat kokeneet kuitenkin parhaimmaksi soittaa omalle koordinaattorille seuraavana arkipäivänä.

Vastuutyöntekijän tukikäynti perheessä on tuen vahvuudesta riippuen kerran kuussa tai 4-6 kertaa vuodessa. Jos tarvetta on, nämäkin käyntimäärät ylittyvät. Tukikäynnillä keskitytään ajankohtaisiin kuulumisiin sekä niihin asioihin, joihin perhehoitaja kokee tarvitsevansa tukea ja ajatusten vaihtoa. Meillä koordinaattoreilla on myös toisinaan etukäteen teemoitettuja käyntejä, jotka liittyvät perhekodin turvallisuuteen, lääkehoitoon tai vaikka nuorten seksuaalisuuteen.

Vaikka perhehoitajillemme on kertynyt mahtava tietotaito traumatisoituneiden lasten hoitoon liittyen, kokevat he toisinaan hankalaksi saada kuvattua kaikki samat sanalliset havainnot kirjallisena. Myös tässä oma koordinaattori seisoo tukena ja kirjaaminen voi tapahtua myös yhdessä.

Vastuutyöntekijä auttaa perhehoitajaa tarvittaessa perhehoidon havaintolomakkeiden ja koosteiden teossa. Perhehoitajaa haastattelemalla vastaamme sosiaalityöntekijöiden lausuntopyyntöihin ja kaikissa kirjallisissa dokumenteissa varmistamme, että ne ovat lapsen edun mukaisesti kirjoitettuja.Perhehoitajillamme on käytössä Nappula-asiakastietojärjestelmä ja tänä vuonna olemme panostaneet perhehoitajien kirjaamiskoulutuksiin.

Uutena tuen muotona tänä syksynä käynnistyvät koordinaattoreidemme vetämät vertaisryhmätapaamiset. Tapaamisissa huomioidaan myös perhehoitajien toiveita teemoista, esimerkkinä lasten käyttäytymiseen liittyviä haasteita kuten neuropsykiatriset piirteet ja traumakäyttäytyminen. Järjestämme myös itse koulutuksia sekä henkilökunnalle että perhehoitajillemme. Olemme kustantaneet täydennyskoulutuksena perhehoitajia Perhehoitoliiton risteilylle sekä perhehoidon päiville, jossa ajankohtaiset ja uusimmat ilmiöt tulevat esille. Tärkeänä koetaan myös mahdollisuus verkostoitua muiden perhehoitajien kanssa.

AVA perhepalveluiden työntekijät huolehtivat aina vanhempien valvotut ja tuetut tapaamisista. Joskus vanhempien kohtaamisessa esiintyy haasteita. Tällöin turvaamme perhehoitajaa ja suoritamme valvotun vaihdon jo ennen tapaamista. Joskus ajamme perheeseen valvoaksemme lapsen puhelua vanhemmalle.

Perhehoitaja pääsääntöisesti vastaa lapsen kuljetuksesta tapaamiselle, mutta AVA tarjoaa kuljetusapua sairastilanteissa tai auton ollessa rikki poikkeustapauksina. Tärkeintä on, että lapsen oikeus tavata vanhempaansa toteutuu asiakassuunnitelmassa sovitulla tavalla.

Tarjoamme tilapäistä lastenhoitoapua ja sitä on tarjottu myös sairastuneille perhehoitajille.

Meidän resursseissamme on valmennettuja sijaishoitajia perhehoitajien lomien sijaiseksi ja voimme valmentaa perhehoitajien lähipiiristä jonkun sopivan henkilön sijaishoitajaksi.

AVAn palkkiot ja korvaukset ovat kilpailukykyisiä ja palkkiot ovat sidoksissa lapsen hoitoisuuteen. Kulukorvaukset ovat porrastettuja iän ja arvioidun kulutuksen suhteen. Kilometrit korvataan vanhempien tapaamisiin, palavereihin ja erikoissairaanhoidon käynteihin vastaanottosijoituksen aikana.

AVAn kokeneet perhehoitajat vetävät vertaisryhmiä perhehoitajille. Toisinaan sieltä kuuluu kuulumisia, toisinaan selvitettäväksi pyydettyjä asioita AVAn henkilökunnalle. Vertaisryhmässä on kuultu olevan hyvä tunnelma ja luottamuksellinen ilmapiiri.

Kilpailutuksen mukaisestikin AVA perhepalvelut tarjoaa työnohjausta perhehoitajilleen. Työnohjaajan voi valita itse, mutta meillä on käytössä erittäin hyviä ja kokeneita työnohjaajia, joita käytämme mielellämme perhehoitajien tukena.

Joskus tiiviimpikin vertaistuki voi olla tarpeen haastavissa tilanteissa ja silloin voimme sopia kokeneiden perhehoitajien mentoroinnista avuksi perhehoitoarjen sujumiseen.

Vuosittain järjestetään virkistyspäivä perhehoitajille ja lapsille. Tämä vuonna lähes satapäinen porukka vietti loppukesän päivää Tykkimäellä, viime vuonna Särkänniemessä ja ollaanpa joskus oltu porukalla myös Eerikkälässä.

Meidän perhehoitajilla on mahdollisuus kaupunkimajoitukseen Triplassa, tilan ollessa vapaana sekä koko perhe voi lomailla kesämökillä Kuhmoisissa.

AVAn työntekijöinä olemme erityisen ylpeitä siitä, että perhehoitajille tarjottu tuki ei jää vain sanahelinäksi paperille. Pystymme erilaisissa perheen kriisitilanteissa tai muutosvaiheissa helposti vastaamaan kasvaneeseen tuen tarpeeseen. Mielellämme otamme myös ehdotuksia ja palautetta tuen suhteen vastaan.

Sanna Wiirilinna

Perhehoidon koordinaattori

Anniina Määttä
Perhehoidon koordinaattori

Perhehoitajuuden infotilaisuus

Mon, 24 Nov 2025 15:20:17 GMT

Kurkista perhehoitoon - tästä voi alkaa merkityksellinen uusi elämäntapa!

Infotilaisuus Teamsissa 1.12. klo 17.30.

AVA aloittaa kaksi perhehoidon valmennusryhmää keväällä, 24.1.2026 ja 7.3.2026.

Perhehoito on tapa kasvattaa lapsia omassa kodissa, tarjota lämpöä, turvaa ja välittämistä. Me AVAlla uskomme, että jokaisella lapsella on oikeus asua kodissa, jossa on tarvittavat olosuhteet kasvaa ja kehittyä sen aikaa, kun kodin ulkopuolella asumista tarvitaan. Perhehoitaja tarjoaa lapsille paitsi kodin, myös vakaan kasvuympäristön, jossa lapsella on mahdollisuus saada tukea kasvuunsa ja kehitykseensä.

Perhehoitajalla ei tarvitse olla sosiaalialan koulutusta, mutta sitkeyttä ja kykyä vastaanottaa myös lapsen hankalia tunnereaktioita. Perhehoitajat tekevät myös yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa, kiintymystä ylläpidetään lapsen koko sukuun.

Etsimme myös eri ikäisiä, kulttuuritaustaltaan vaihtelevia ja monenlaisia taitoja omaavia tukiperheitä eri puolilta Suomea. Tukiperhe voi olla pariskunta tai yksinasuva aikuinen. Tärkeintä on, että elämäntilanteesi on vakaalla pohjalla ja olet valmis sitoutumaan tukiperhevanhemmuuteen sekä lapsen hyvinvointiin tukiviikonloppuina. Tarjoamme koulutuksen, jatkuvan tuen sekä korvauksen tukiperheille.

Infoon osallistuminen ei vielä velvoita mihinkään, voit olla myös yhteydessä meihin sähköpostitse tai puhelimitse, lisa.sipila@avaperhepalvelut.fi, p. 040-779 9161, lisa.sipila@avaperhepalvelut.fi

Tervetuloa perhehoidon ja tukiperhetoiminnan infotilaisuuteen, jossa jaamme tietoa ja kokemuksia.

Linkki infoon tästä: linkki

Tukiperhevalmennus

Tue, 04 Nov 2025 12:16:14 GMT

Milloin on hyvä hetki aloittaa tukiperheenä?

Jos sinulla on mahdollisuus tarjota hoivaa ja huolenpitoa lapselle kotonasi, nyt on paras hetki ryhtyä sitä asiaa edistämään. Etsimme tukiperheitä Etelä-Suomen alueelta.

Tukiperhetoiminta on tarkoitettu tueksi lapsiperheelle, jossa tarvitaan apua arjen helpottamiseksi kuormittavassa elämäntilanteessa tai johtuen lapsen erityisen tuen tarpeista. Lapsi viettää tukiperheessä yleensä yhden viikonlopun kuukaudessa ja loma-aikoina sovitulla tavalla. Tukiperhettä tarvitsevat lapset hyötyvät pitkäaikaisista tukiperhesuhteista.

Tukiperhe voi olla lapseton pariskunta, iso perhe tai yksin asuva aikuinen. Tukiperhettä tarvitsevien lasten tilanteet ja tukitarpeet ovat erilaisia, siksi myös tukiperheinä toimivina tarvitaan eri ikäisiä, kulttuuritaustaltaan vaihtelevia ja monenlaisia taitoja omaavia tukiperheitä, jotka voivat vastata lapsen tarpeisiin. Tukiperheessä tehdään tavallisia, turvallisen arkisia asioita.

A VA aloittaa uusien tukiperheiden valmentamisen 12.1.2026. Kysy Anniinalta tai Martinalta lisätietoja:

Anniina Määttä, anniina.maatta@avaperhepalvelut.fi

p. 044-779 0007

Martina Vahvelainen, martina.vahvelainen@avaperehepalvelut.fi

p. 044-779 6600

Systeeminen työnohjaus

Wed, 15 Oct 2025 12:13:43 GMT

AVA on aloittanut tänä syksynä systeemisen työnohjauksen, jota ohjaa Marko Lamberg, kouluttajapsykoterapeutti.

Systeeminen työnohjaus perustuu ajatukseen, että lapsen ja perheen tilanteita ei voida ymmärtää tai muuttaa tarkastelemalla yksittäisiä henkilöitä erillään, vaan huomio tulee kohdistaa koko vuorovaikutusjärjestelmään, jossa he elävät. Tämä tarkoittaa perheen sisäisten suhteiden lisäksi myös ammattilaisten välistä yhteistyötä, organisaation rakenteita ja laajempaa palvelujärjestelmää.

Työnohjauksen tavoitteena on tukea perhehoidon koordinaattoreita, perhehoitajia ja koko tiimiä jäsentämään monimutkaisia asiakastilanteita yhdessä, vahvistaa reflektiivistä työotetta ja lisätä työssä jaksamista. Työnohjaus tarjoaa turvallisen tilan tarkastella työhön liittyviä tunteita, oletuksia ja toimintatapoja. Erityisesti niitä, jotka syntyvät monimutkaisissa ja kuormittavissa ongelmissa.

Systeemisessä työnohjauksessa ohjaaja ei toimi perinteisessä asiantuntijaroolissa, vaan mahdollistaa yhteisen tutkimisen ja dialogin. Työskentelyssä painottuvat kysyvä ja tutkiva asenne, eri näkökulmien esiin nostaminen sekä tiimin jäsenten välinen kuunteleva keskustelu. Tarkoituksena on tehdä näkyväksi sekä perhehoitajien että työntekijöiden kokemuksia ja merkityksenantoja, ja siten tukea systeemistä ymmärrystä työstä. Tavoitteena on vahvistaa mentalisaatiota eli kykyä ymmärtää sekä omaa että toisten käyttäytymistä ja mielentiloja, itsereflektiota eli kykyä tarkastella omaa toimintaa, ajattelua ja tunteita kriittisesti ja tietoisesti ja vahvistaa luottamuksellista ja turvallista suhdetta.

Työnohjauksessa tarkastellaan tilanteita tiimin yhteisen osaamisen ja kokemuksen kautta, hyödyntäen tietoa kasvatuksesta, perhedynamiikasta ja traumojen vaikutuksista.

Miten perhehoitajia valmennetaan tehtäväänsä?

Tue, 19 Aug 2025 12:12:44 GMT

Perhehoitajien PRIDE-valmennus – mitä se oikeastaan pitää sisällään?

PRIDE-valmennus tarjoaa ainutlaatuisen matkan harkita lastensuojelun sijais- tai adoptiovanhemmuutta yksilö-, perhe- ja ryhmäkohtaisesti. Toiset valmennettavat ovat tehneet matkalle lähtöä jo pidempään, toiset lähtevät aika nopeastikin matkalle. Varmaa on ainoastaan se, että valmennus on ikimuistoinen kokemus – lähditpä mukaan yksin tai pariskuntana.

Valmennuksessa toimii valmennusparina itsekin valmennuksen läpi käynyt ja perhehoitajana toiminut/toimiva sekä lastensuojelun työkokemusta omaava sosiaalityöntekijä. Tarkoituksena on hahmotella lastensuojelulain antamia puitteita perhehoitajuudelle yhdessä arjen juurruttavien kokemusten myötä.

Valmennuksen aikana osallistujat saavat tietoa niistä valmiuksista, joita sijais- ja adoptiovanhemmat edellytetään mahdollisimman onnistuneeseen perhehoidon toteuttamiseen. Valmennuksen aikana valmennettavat voivat arvioida omia vahvuuksiaan ja kehittämistarpeitaan yhdessä valmentajien kanssa. Puhutaan yhteisestä arvioinnista, jota tehdään pitkin valmennusmatkaa. Arvioinnin tukena toimivat PRIDE-kirja, valmennuskerrat joilla tehdään kokemuksellisia harjoituksia, keskustelut valmentajien kanssa sekä kotitehtävät. Kotitehtävissä valmennettava pääsee pohtimaan omia kokemuksiaan lapsuudestaan ja niiden vaikutuksia omaan henkilökohtaiseen kasvuun.

Perushoiva ja turvallinen, tavallisena toistuva arki ovat niitä elementtejä mitkä useimmat meistä ymmärtävät tärkeäksi kulmakiveksi lapsen suotuisalle kasvulle ja kehitykselle. Sijaisvanhemmuus on kuitenkin tunnetyötä monin tavoin. Perhehoitoon tullessaan lapsi tuo mukanaan elämänkokemuksensa, jota voi olla nuoreen ikään nähden kertynyt kohtuuttoman paljon. Tämä lisää oman mausteensa perhehoidon arkeen ja lapsen käyttäytymiseen. Näihin haasteisiin ei voi täysin varautua, mutta valmennuksessa pyritään avaamaan hiukan sitä, mitä perhehoitoarjessa voi olla vastassa. Valmennettavan tehtäväksi jää miettiä sitä, millaiselta haasteet tuntuisivat omassa arjessa ja miten haasteet taitettaisiin mahdollisimman sujuvasti.

Toisinaan hoidettavan lapsen käytös voi herättää itsessä esimerkiksi kohtuutonta ärtymystä/surua/jotain muuta tunnetta ja siksi on tärkeää, että valmennuksen myötä tunnistaa itsessään omat triggerit lapsuudestaan/kasvustaan perhehoitajana toimiessaan. Kestänkö perhehoitajana lapsen tarpeen kiintyä minuun silloinkin, kun kiintyminen ei tapahdu suoraviivaisesti ja se vie aikaa?

Yksi valmiuksista liittyy verkoston kanssa tehtävään yhteistyöhön. Perhehoitoon sijoitetulla lapsella tai nuorella on usein ympärillään laaja verkosto läheisiä ja viranomaisia joiden kanssa perhehoitaja tekee yhteistyötä hoidettavan parhaaksi. Perhehoitaja on lapsen arjen asiantuntija ja ymmärtää sen, että koko kylä kasvattaa lasta yhdessä.

Yksi valmennuksen odotetuimmista kerroista on PRIDE-paneeli. Paneelissa tuodaan esiin perhehoidon arkeen liittyviä teemoja ja keskustellaan eri näkökulmista. Panelistit koostuvat vähintään perhehoidossa olleesta nuoresta, perhehoitoon sijoitetun syntymävanhemmasta, sijaissisaruksesta (perhehoitoperheessä kasvanut biologinen lapsi), perhehoidon mentorista ja lyhytaikaista ja pitkäaikaista perhehoitoa tehneistä perhehoitajista. Valmennettavilla on mahdollisuus kysellä käytännön kokemuksia ja ajatuksia panelisteilta. Paneeliin valmennettavat pyytävät halutessaan mukaansa myös läheisiään kuulemaan perhehoidosta tarkemmin.

Valmennushan on koko perheen asia siinä mielessä, että tapaamme myös valmennettavien lapset ja kuulemme heidän ajatuksiaan perhehoitajuudesta. Perhehoitajuus koskettaa koko perhettä ja sijaissisaruus tarkoittaa uutta perheenjäsentä kotona jakamassa arkea ja vanhempaa/vanhempia. On reilua, että myös lapset voivat jo pohtia oman arkensa mahdollisia muutoksia. Usein lapset ryhtyvät odottamaan tulevaa leikkikaveria/isosisarusta innoissaan ja aika tiukallakin aikataululla. Toisinaan tuleva muutos vaatii enemmän työstämistä ja siihenkin on hyvä varautua – valmennettavat ovat omien lastensa asiantuntijoita ja yhdessä heidän kanssaan mietitään sopivia tapoja.

Valmennus on maksuton eikä se itsessään sido osallistujia mihinkään. Vaikka päätyisitkin siihen, ettei sijaisvanhemmuus ole sinun/perheesi juttu toteutettavaksi on valmennusmatka kuitenkin sen arvoinen toteutettavaksi. Toiset valmennettavat ovat innostuneet valmennuksen myötä lähtemään tukiperheeksi tai sijaishoitajiksi jo toimiville perhehoitajille. Sijaishoitajuudesta puhutaan toisella kertaa enemmän – toivottavasti näemme valmennuksessa!

Anniina Määttä

PRIDE-valmentaja, sosiaalityöntekijä

Palautteen äärellä – kiitos että kerroitte

Fri, 25 Jul 2025 12:04:45 GMT

Eilen oli poikkeuksellinen päivä, joka toi runsaasti ajattelemisen aihetta.

Käsittelimme AVAn johtoryhmässä meille tullutta palautetta, jossa nostettiin esiin sekä hyviä että huolestuttavia kokemuksia meidän tavasta toimia. Haluamme kiittää avoimuudesta – ja ennen kaikkea pahoitella, jos olemme olleet tavoittamattomissa tai jättäneet vastaamatta yhteydenottoihin.

Saatuani tiedon epäkohdista oli itselläni päällimmäinen tunne, suru. Tunsin surua siitä, ettemme olleet täyttäneet muutamien yhteydenottajien toiveita, heidän yhteydenottojensa tiimoilta. Jäin ennen kaikkea pohtimaan näitä useita kymmeniä yhteydenottoja, joita meille tulee kuukausitasolla sekä AVAn resursseihin hakevien mietteitä lastensuojelun perhehoidosta.

PRIDE ennakkovalmennuksen yhteydenoton tiimoilta kysyn pääsääntöisesti aina, onko hakija ollut muihinkin perhehoidon toimijoihin yhteydessä. Pidän itse erityisen tärkeänä sen, että perhehoitajaksi ryhtyvä kartoittaa useampia toimijoita, niin hyvinvointialueiden kuin yksityisten toimijoiden osalta. Tämä siitä syystä, että PRIDE ennakkovalmennuksen käynnistyessä käynnistyy iso prosessi koko hakijaperheen osalta ja toivomme, että asiaa on pohdittu syvällisesti ja on yhteinen ymmärrys siitä, mihin on sitoutumassa.

Kun AVAlta tehdään kotikäynti ja täytämme yhdessä AVAn perhehoidon esitietolomakkeen, niin ymmärrän, että siitä hetkestä alkaa odoteaika. Odote joko PRIDE ennakkovalmennukseen hyväksymisestä ja sen alkamisesta tai jo valmennuksen käyneen perhehoitoperheen sijoituksen käynnistymisen odotteesta. Olen havainnut, että tunnistan itsessäni syvää odoteaikaa yhdessä resurssisamme olevien perhehoitoperheiden kanssa. Tunnistan perheissä myös suurta pettymystä tilanteissa, joissa joudumme ilmoittamaan, ettemme voi syystä tai toisesta lähettää kutsua alkavaan ennakkovalmennukseen.

Olemme AVAlla olleet erityisen kiitollisia niistä keskusteluista, kun havaitsemme, että meillä on yhteinen ymmärrys siitä, että etsimme lastensuojelun avohuollon tai sijaishuollon tarpeessa olevan lapsen tarpeisiin perhehoitoperheen, jolla on valmiudet vastata lapsen perhehoidon tarpeeseen sekä yhteistyöhön suhteessa hänen vanhempiensa sekä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja muun verkoston kanssa. Toisinaan perhehoitoperhe saattaa siirtyä meiltä toisen toimijan resursseihin tai päinvastoin toiselta toimijalta AVAn resursseihin ja tämä on hyvin ymmärrettävää sekä hyväksyttävää.

Toisinaan on tilanne se, että perhehoitoperheeseen on jo sijoitettu lapsi toisen tahon toimesta. Tällöin meillä on velvoite saada jo perheeseen sijoitetun lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän näkemys uudesta sijoituksesta. Joskus on tullut eteen tilanne, ettei sosiaalityöntekijä hyväksy uutta sijoitusta tai olemme olleet tilanteen edessä, jossa hyvinvointialue ilmoittaa, ettei perheeseen voi sijoittaa lainkaan.
Kieltämättä, olen muutaman kerran ollut senkin tilanteen edessä, että olen ymmärtänyt väärin, ja odotan, että perhehoitoperhe on minuun yhteyksissä ja taasen hakijaperhe on odottanut yhteydenottoani. Nämä tilanteet ovat onneksi selvinneet uuden yhteydenoton tiimoilta. Tunnistan työssäni kiireen painetta sekä loma-aikojen katkoja, tämä ei kuitenkaan saa olla selitys sille, että yhteys katkeaa selittämättömästä syystä.

Tämä on hyvä hetki pysähtyä yhdessä aiheen äärelle – oppia, pohtia ja vaihtaa ajatuksia. Useiden näkökulmien jakaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen on meillä AVAlla erityisen tärkeää. Jos mieleesi nousee kehitysideoita, kuulemme niitä mielellään.

Kaunista kesän jatkoa, perhehoitomiettein

Lisa
Lisa Sipilä, palvelupäällikkö

AVA perhepalvelut p 040 779 916

Teini-ikäinen nuori perhehoidossa – arkea, kasvua ja mahdollisuuksia

Thu, 05 Jun 2025 12:02:38 GMT

Perhehoito tarjoaa nuorelle kodin ja turvan juuri silloin, kun nuori ei voi asua omien vanhempiensa kanssa. Voi olla, että nuoren ja perhehoitajien tiet ovat kohdanneet jo nuoren ollessa pikkuinen vauva, tahtoikäinen taapero tai nuori on muuttanut vasta teini-ikäisenä perhehoitajien luokse. Saattaa myös olla, että nuori on asunut sijaishuollossa jo pidempään ja muuttanut laitosmuotoisesta lastenkodista perhehoitoon. Olen kuullut, että välillä ihmiset kuvittelevat, että perhehoidossa asuvan nuoren arki olisi poikkeuksellista tai erilaista. Todellisuudessa teinitkin pääsevät perhehoidossa kokemaan ihan tavallista perhe-elämää, kasvamaan omien kiinnostustensa ja unelmiensa mukaisesti, sekä ottamaan rohkeasti suuria ja tärkeitä askelia kohti itsenäistymistä. Perhehoidossa asuvan teinin arjen rutiinit ja elämä ovat useimmiten hyvin samankaltaisia, kuin kenellä tahansa ikätoverilla.

Huomaan hyvin usein perhehoitajien kanssa jutellessani, että samat asiat, haasteet ja teemat toistuvat heillä asuvien teinien kanssa, kun omien teinieni kanssa minun kotonani. Samat aikatauluttamiset harrastusten ja muiden menojen kanssa ovat kovin tutun kuuloisia myös. Arjessa pienten, hyvin arkisten ja tavanomaistenkin hetkien - naurun keittiössä, ajomatkan musiikkivalintojen tai välipalalla höpöttelyn koulun jälkeen - kautta nuori rakentaa vahvoja muistoja ja turvallisuutta. Välillä nuorella tunteet kuohahtavat ja räiskyvät, kunnes tutun ja turvallisen aikuisen kanssa voidaan taas käydä luottamuksellisia keskusteluita. Suurin onnistuminen on, kun nuori tuntee olevansa ihana ja toivottu omana itsenään, hän pystyy ja osaa, sekä hänellä on koko tulevaisuus auki ja kaikki on mahdollista. Ja omat aikuiset ovat tukena ja turvana.

Perhehoidossa teini-ikäinen pääsee aloittamaan tai jatkamaan omia mieliharrastuksiaan. Soittotunnit, jalkapalloharjoitukset, kuvataidekurssi tai vaikkapa nuorten ryhmätoiminta antavat mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja ystävyyssuhteiden rakentumiseen. Perhehoitajien tuella nuori voi harjoitella luovuuttaan ja löytää omalta tuntuvat juttunsa, ehkä jopa täysin itselleenkin uusia vahvuuksia. Nuori saavuttaa elämänsä tärkeitä etappeja myös perhehoidossa, kuten pääsee ripille, ajaa mopokortin, suorittaa peruskoulun ja jatkaa toisen asteen opintoihin. Arjessa harjoitellaan taitoja, joita nuori ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti treenaa perhehoitajien kanssa yhdessä; kaupassa käymistä, ruuan valmistamista, oman huoneen siivoamista ja kodin askareiden hoitamista. Perhehoitajat tukevat ja ohjaavat: yhdessä laaditaan viikkosuunnitelmia, opetellaan budjetoimaan viikkorahaa ja tehdään vaikka ensimmäinen bussimatka kauas kotoa. Näitä arkisia askareita ei voi oppia oikeastaan mitenkään muuten, kun yhdessä harjoittelemalla. Ne muodostuvat aidoksi osaksi jokapäiväistä elämää, kun ne tehdään yhdessä tuttujen ja turvallisten, välillä ärsyttävienkin aikuisten kanssa.

Nuoren ympärille rakentuu usein laaja verkosto; syntymävanhemmat ja sukulaiset, nuoren asioista vastaava sosiaalityöntekijä, perhehoitajat perheineen, koululta aikuisia, harrastuksen valmentaja, ehkäpä terapeutti. Heidän kaikkien päämääränä on nuoren hyvinvointi ja etu. Parasta on, kun tukiverkosto toimii yhteisessä ymmärryksessä ja kaikki aikuiset kannattelevat ja rohkaiset nuorta.

Vaikka perhehoitajien ei ole automaattisesti tarkoituskaan sijaistaa ketään, on välillä tilanteita, jolloin he ovat ainoat turvalliset ja pysyvät aikuiset nuoren elämässä. Perhehoitajat antavat paljon muutakin teini-ikäiselle, kuin katon pään päälle: heidän luonaan nuorella on paikka, jossa kasvaa, kokeilla, erehtyä ja onnistua. Purkaa kiukkua ja iloita onnistumisista yhdessä. Arjen pienet askareet, mielekkäät harrastukset ja läpinäkyvät verkostokumppanuudet auttavat nuorta ottamaan haltuun itsenäistymistaidot ja rakentamaan itselleen eväät onnelliseen ja hallittuun elämään, vaikka syntymävanhemmat olisivat kaukana tai heidän elämäntilanteensa haastava. Perhehoito voi olla juuri se mahdollisuus, josta alkaa nuoren matka kohti omannäköistä tulevaisuutta. Perhehoidosta jäävät muistot ja opit kantavat nuorta pitkälle: itseluottamus, arjenhallinta ja kyky rakentaa ihmissuhteita antavat vankan pohjan opintoihin, työelämään ja jopa omaan tulevaan perhe-elämään.

Ja tiesitkö, että perhehoidossa on mahdollisuus nuoren jatkaa asumistaan täysikäistyttyäänkin jälkihoidossa? Olisitko ollut kiinnostunut lukemaan blogipostauksen muodossa aiheesta lisää?

Heidi Granfors

perhehoidon koordinaattori

AVA perhepalvelut

Kurkista perhehoitoon!

Mon, 19 May 2025 12:01:04 GMT

Kurkista perhehoitoon - tästä voi alkaa merkityksellinen uusi elämäntapa!

Infotilaisuus Teamsissa 4.6. klo 17.00.

Infoon osallistuminen ei vielä velvoita mihinkään, voit olla myös yhteydessä meihin sähköpostitse tai puhelimitse, anniina.maatta@avaperhepalvelut.fi ja puh. 044-779 0007

Tervetuloa perhehoidon ja tukiperhetoiminnan infotilaisuuteen, jossa jaamme tietoa ja kokemuksia. Infon pitää Anniina Määttä, sosiaalityöntekijä ja Martina Vahvelainen, avopalveluiden palvelupäällikkö.

Linkki Teamsiin, kopio allaoleva osoitekenttään tai napsauta linkkiä: Teamsinfoon tästä

https://teams.microsoft.com/l/meetup-join/19%3ameeting_ZWYyOTZhZmQtOTdjYi00YzM0LTg3OGEtMWUwMzA3MTAzMTMx%40thread.v2/0?context=%7b%22Tid%22%3a%22c040386e-80f5-4390-b1a5-ff668c3b664a%22%2c%22Oid%22%3a%223a9ecd1e-5e43-4033-a21f-bc988fbe0358%22%7d

Meneekö hermot?

Tue, 22 Apr 2025 11:59:41 GMT

Silloin ollaan jo liian pitkällä ylikuormittuneessa tilassa, kun ei kykene hallitsemaan reaktioitaan. Koska kirjaimellisesti on kyse hermoston säätelystä. Autonominen hermosto säätelee kehon reaktioita ja sopeutumista haastaviin tilanteisiin. Sympaattinen hermosto aktivoituu stressitilanteissa, valmistellen kehon "taistele tai pakene" -reaktioon, kun taas parasympaattinen hermosto edistää rauhoittumista ja palautumista. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa haitallisella tavalla fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Stressi, eli pitkään jatkunut hermoston ylivireystila, vaikuttaa esim. unirytmiin, ruokailun laatuun ja määrään, ahdistuksen määrään, sosiaalisiin suhteisiin ja kykyyn palautua kuormittavista tilanteista. Hermoston roolin ymmärtäminen stressissä auttaa kehittämään sopivampia keinoja aktivoida parasympaattista hermostoa, jonka seurauksena vähennämme stressin kielteisiä vaikutuksia terveyteemme ja hyvinvointiimme.

Lasten autonomisen hermoston vakauttaminen aikuisen avulla on erityisen tärkeää, sillä se vaikuttaa heidän kykyynsä säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Hermosto on vasta kehittymässä ja lapsen kyky reagoida sosiaalisiin ärsykkeisiin voi vaihdella merkittävästi. Stressi aiheuttaa lapsessa erilaisia käytöksessä näkyviä reaktioita, kuten levottomuutta, ärtyneisyyttä tai aggressiivisuutta. Joillain lapsilla, niin kuin aikuisillakin, stressireaktio näkyy vetäytymisenä ja hiljentymisenä, alivireyteen vaipumisena. Stressi vaikuttaa lapsen kykyyn oppia, vaikeuttaa tunteiden säätelyä ja sitä kautta hankaloittaa ystävyyssuhteita. Stressitila vaikuttaa myös kehon fyysiseen toimintaan ja näkyy vatsavaivoina, pääkipuna tai jatkuvana sairasteluna.

Lapsen kasvuympäristön tulisi tarjota riittävästi haasteita, että ongelmanratkaisukyky ja resilienssi kehittyvät riittävän hitaasti ja lapsella on aina mahdollisuus palata maailman tutkimisesta turvasatamaan, jonka hoivaajat tarjoavat. Hermoston tulisi toimia automaattisesti tarkoituksensa mukaisesti, eikä helpossa elämäntilanteessa hermoston säätelyä erityisesti tarvita. Perhehoidossa asuvilla lapsilla voi olla kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet kielteisellä tavalla heidän hermostoonsa eikä heillä ole vielä keinoja itse vakautua hankalista olotiloista. Hoivaajien olisi hyvä tunnistaa lapsen stressireaktiot ja opettaa lapselle hermoston säätelyyn keinoja, joita ovat vaikkapa yhteinen leikki, mahdollisuus rauhalliseen kasvuympäristöön, rutiinit, tunteiden tunnistamisen opettelua sanoittamalla, luonnossa oleilua tai liikuntaa. Jokaisen hermosto on erilainen ja siksi kaikki menetelmät eivät toimi kaikilla. Silti tässä kiireen tuntuisessa maailmassa on hyvä opettaa sekä itselle että lapselle enemmän nykyhetkessä olemista ja rauhallisempaa olotilaa, josta käsin on helpompi aktivoitua tarvittavalla tavalla haasteissa sekä antaa mahdollisuuden palata kehollisesti mukavampaan, vakaampaan tilaan kun hermoston aktivaatiolle ei ole tarvetta.

Minna Snellman

toimitusjohtaja, lasten ja nuorten traumapsykoterapeuttiopiskelija

Lapsen etninen identiteetti perhehoidossa

Wed, 05 Feb 2025 11:58:15 GMT

MITEN SIJAISVANHEMPIEN ROOLI ON VAIKUTTANUT MINUN ETNISEEN IDENTITEETTIIN

Minut ja kaksoissiskoni sijoitettiin sijaisperheeseen kesäkuussa vuonna 2009. Muistan sen päivän kuin eilisen, kun tulevat vanhempani ja isosiskoni ajoivat lastenkodin pihaan. Sijaisperheeseen muuttaminen tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että saisin oikean kodin, paikan, jossa voisin kasvaa ja tuntea oloni turvalliseksi. Kun saavuimme uuteen kotiimme, ei mennyt edes muutamaa tuntia kuin aloimme kutsua vanhempiamme äidiksi ja isäksi.

Meidän perheestämme tekee erityisen meidän monimuotoisuutemme. Minä ja kaksoissiskoni olemme syntyneet Malawissa ja muuttaneet Suomeen noin parin vuoden ikäisinä. Identifioimme itsemme yleensä ruskeiksi suomalaisiksi. Oman identiteetin ymmärtäminen on aina liikkunut siis Suomalaisuuden ja Malawilaisuuden välillä. Vanhempamme taas ovat syntyperäisiä, vaaleaihoisia suomalaisia.

Kun tulimme osaksi perhettä, vanhempamme olivat käyneet keskusteluita siitä, miten kasvattaa lapsia, joilla on eri etninen tausta kuin heillä. Heidän mukaansa lastensuojelulla ei ollut tarjota valmiita malleja tai työkaluja poc-lasten (person of colour) kasvatukseen, sekä erityisesti etnisen identiteetin tukemiseen tai antirasistisen kasvatuksen toteuttamiseen. Koska kasvoimme hyvin valkonormatiivisessa yhteiskunnassa, vanhempamme oli valkoisina vanhempina tärkeää oppia tunnistamaan omat etuoikeutensa ja ennakkoluulonsa, ymmärtämään rodullistamisen ja rasismin vaikutuksia sekä tukemaan meitä, kun kohtasimme epäoikeudenmukaisuutta. Vanhempani ovat pienestä asti muistuttaneet minua ja siskoani kuinka rasistisessa yhteiskunnassa elämme. Rasismin tunnustaminen ja tunnistaminen on ollut merkittävin työkalu vanhemmillani meidän kasvattamisessamme.

Vaikka vanhemmillani ei ole omakohtaista kokemusta rasismista, he huomasivat nopeasti meihin kohdistuvan rasismin jo pienestä pitäen. Kasvoimme pienellä paikkakunnalla, jossa tummaihoisia lapsia oli vähän. Jouduimme alttiiksi niin aikuisten rasistisille loukkauksille, sekä lasten ennakkoluuloille. Vanhempiemme läsnäolo suojeli meitä monilta rasismikokemuksilta varhaislapsuudessa, ja he tekivät myös aktiivisesti töitä varmistaakseen, että meillä olisi turvallinen olo.

Kun kasvoimme vanhemmiksi, rasismin ja syrjinnän vaikutukset tulivat arkisimmiksi. Siskoni ja minä koimme olevamme vahvasti suomalaisia, huolimatta siitä, että tiesimme ihonvärimme erottavan meidät suurimmasta osasta syntyperäisiä suomalaisia. Yritimme pitkään sopeutua mahdollisimman hyvin suomalaiseen kulttuuriin. Kuitenkin mitä enemmän kasvoimme, sitä enemmän huomasimme, että vaikka kuinka yrittäisimme sulautua joukkoon, suoristamalla hiuksia tai puhumalla mahdollisimman hyvä suomea, kohtaisimme syrjintää ja ennakkoluuloja. Meille silti puhuttaisiin englanniksi kaupan kassalla, huudeltaisiin slurreja kaduilla ja kehotettaisiin palaamaan “kotimaahamme.” Meillä oli suuria hankaluuksia oman paikan ja oman identiteetin omaksumisessa. Tunsin usein, etten kuulunut mihinkään, en täysin Suomalaiseen enkä Malawilaiseenkaan yhteisöön.

Vanhempamme kannustivat meitä aina olemaan ylpeitä taustastamme ja ihonväristämme ja muistuttivat aina, kuinka tärkeää on tutustua omiin juuriimme. He olivat aina tukena, jos halusimme tietää lisää tai oppia lisää malawilaisuudesta. Heille oli erityisen tärkeää, että meillä oli esikuvia, jotka näyttivät meiltä. He pitivät huolen, että tiesimme esimerkiksi tv:ssä esiintyvistä vaikutusvaltaisista afrotaustaisista naisista, jotta meillä oli mahdollisuus nähdä itseämme heissä.

Vanhempamme olivat myös niitä turvallisia aikuisia, joiden kanssa pystyimme puhua rasismista ja sen herättämistä tunteista. Tämä ei tarkoita, että kaikki keskustelut olivat helppoja. Päinvastoin rasismiin liittyvät asiat herättivät perheessämme tunteita, joista seurasi myös konflikteja, väärinymmärryksiä ja erimielisyyksiä. Olemme huutaneet, väitelleet, pitäneet mykkäkoulua ja itkeneet. Välillä tuntui, etteivät vanhempamme voineet mitenkään täysin ymmärtää, miltä tuntui kasvaa ruskeana tyttönä ja nyt naisena tässä maailmassa. Mutta tärkeintä oli, että he eivät koskaan sulkeneet silmiään rasismilta, jota kohtasimme. He seisoivat rinnallamme, vaikka eivät aina täysin ymmärtäneet kokemustamme. Nämä keskustelut ja vuorovaikutus ovat tehneet meistä, sisarestani ja minusta, sellaisia naisia kuin olemme tänään. Vanhempamme ja isosiskoni ovat oppineet varmasti meiltä, mutta me olemme oppineet myös heiltä. Me tiedämme, että voimme kohdata maailman haasteet, mutta myös rakastaa ja arvostaa sitä keitä olemme. Taustamme, kokemuksemme ja perheemme ovat opettaneet meille, mitä tarkoittaa rakentaa oma paikkansa tässä maailmassa, ja se matka jatkuu edelleen.

Amanda Chalimba

opiskelija

International Relations & Orgsanisations

Political Science university of Leiden

PRIDE -uutisista päivää

Tue, 03 Sep 2024 11:54:53 GMT

AVAn Anniina ja Markku kertovat videolla, mitä PRIDE-valmennus sisältää ja miksi siihen kannattaa osallistua.

PRIDE-valmennuksen aikana sijaisvanhemmuutta harkitsevalla on mahdollisuus pohtia elämänkokemuksiaan ja tutkia niitä sijaisvanhemmuuden näkökulmasta. Valmennus antaa tietoa ja tilaisuuden prosessoida omia valmiuksiaan sijaisvanhemmaksi.

Toivoa ja turvaa perhehoidosta -webinaari 20.9.2024

Mon, 19 Aug 2024 11:44:49 GMT

Toivoa ja turvaa perhehoidosta -webinaari 20.9.2024

Perhehoitoliiton koordinoimaa Ajoissa kotiin -kampanjaa vietetään jälleen syyskuussa. Yksi kampanjan tavoitteista on tuoda esiin perhehoidon mahdollisuuksia ja vahvuuksia. Järjestämme yhdessä seitsemän yksityisen palveluntuottajan kanssa webinaarin, jossa kuullaan ajankohtaisia näkökulmia lastensuojelunperhehoitoon ja sen mahdollisuuksiin liittyen.

Voit tulla kuulolle valitsemiisi puheenvuoroihin tai olla linjoilla koko päivän ajan. Tervetuloa!

Webinaarin osallistumislinkki, rekisteröidy tapahtumaan, saat sähköpostiisi osallistumislinkin:

https://events.teams.microsoft.com/event/7ffc3419-1cf8-48b8-813f-8e77bad80529@96a5491d-d090-45a9-b7c4-1a1358f2e002?fbclid=IwY2xjawFaGLlleHRuA2FlbQIxMAABHUPDfnPadRP4PqvICcUWE3FrfVWg-1KI4CB6h6qXisL2xkVxZ9bgf0LKfQ_aem_43Kh0lsJnQjkx6XjzvKfbQ

Ohjelma

9–9.45 Matka perhehoitajaksi

Hoivatie: Kahden perhehoitajan kokemuksia. Keskustelijoina perhehoitajat Heli Ristimäki ja Anu Isotalo.

10–10.45 Nuorisoikäisten perhehoito

SOS-Lapsikylä: Ajatuksia ja kokemuksia jakamassa perhehoitaja ja kehittäjänuoria.

11–11.45 Haastavan vanhemman mentalisoiva kohtaaminen

Familar: Haastavan vuorovaikutuksen syitä ja erilaisia haastavuuden muotoja käydään läpi teorian ja käytännön kautta sekä pohditaan, millaisilla keinoilla perhehoitajana näitä haasteita voi kohdata. Keskeistä on huomioida, että haastavan käytöksen takana on usein vaikeita tunteita, jotka ilmenevät erilaisina haasteina vuorovaikutuksessa. Haastattelussa perhehoitaja kertoo, millaisia tunteita haastavat yhteistyötilanteet ovat herättäneet ja millaisin keinoin vuorovaikutusyhteys on lähtenyt toimimaan paremmin.

Aiheen alustajana ja haastattelijana toimii perhehoidon sosiaaliohjaaja Ellimari Hartman ja haasteltavana on kokenut perhehoitaja Heidi Boström.

12–12.45 Syntymävanhempien dialogi

Pelastakaa Lapset: Kokemuksia ja toiveita perhehoidosta. Puhujina Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun kokemusasiantuntija Johanna Sairanen ja syntymävanhempi.

13–13.45 The Importance of Family-Based Care in Child Welfare

Perhehoitokumppanit Suomessa: In this presentation, we will explore the benefits of family-based care over residential care for children in need, drawing on international examples and aligning with the United Nations Guidelines on Alternative Care (UNGA). Emphasising the UNGA suitability principle and the right to family life, we will highlight the emotional, social, and developmental benefits of family-based care. Case studies from a range of countries will illustrate successful strategies in fostering and shifting towards family-based care.

We will also discuss the challenges encountered in foster care systems and explore practical solutions to overcome them, ensuring every child’s right to grow up in a nurturing family environment. Our speaker for this session is Justin Rogers.

14–14.45 Kuka näkee sut? – Kokemuksia perhehoitoarjen tarpeista ja tuen merkityksestä

Perhekuntoutuskeskus Lauste: Keskustelu perhehoitajan tuen ja valmennuksen tarpeista ja tarkoituksesta. Pohdimme, minkälaisia haasteita perhehoitoarjessa voi ilmetä ja minkälaiset tuen muodot ovat tarpeellisia. Käymme läpi, miksi perhehoitajan reflektiivisen kyvyn säilyminen on merkittävää sekä sitä, milloin perhehoitajan kyky vastaanottaa tukea voi vaarantua.

Keskustelijoina perhehoitaja, työnohjaaja ja perhehoidon valmentaja Stiina Hänninen, erityisen tuen perhehoitaja, perhehoidon mentori ja PRIDE-valmentaja Sari Kiviranta ja Perhekuntoutuskeskus Lausteen perhehoidon palveluvastaava Sonja Vanhanen.

15–15.45 Perhehoitajan ennakkovalmennus ja valmiudet – Sinustako perhehoitaja?

AVA perhepalvelut: Puheenvuoron aluksi TE-keskuksen liven nauhoitus “sinustako perhehoitaja”, jossa osallistujina AVAn palvelupäällikkö Lisa Sipilä, perhehoitaja Sanna Herttua-Laiho ja työvoimatoimiston haastattelija.

Anniina Määttä ja Markku Vainio-Pekka pohtivat PRIDE-valmentajan roolin kautta perhehoitajien valmiuksia ja edellytyksiä peilaten edeltävään videoon.

Kohti turvallisempaa kiintymystyyliä

Thu, 23 May 2024 11:42:54 GMT

Kiintymystyyli turvallisemmaksi

Pieni tyttö pakkasi muovikassiin tavaroita ja ilmoitti muuttavansa parhaan kaverinsa luo. Sijaisäiti ei ahdistunut. Hän ymmärsi, että tytöllä oli historiansa perusteella turvaton välttelevä kiintymystyyli. Tyttö oli joutunut vauvana liian monta kertaa yksin itkemään sen takia, että äidin energia ei ollut riittänyt vastaamaan tytön tarpeisiin.

Toinen pikkutyttö oli saanut äidiltään alle puolitoistavuotiaana riittävästi hyvää hoivaa. Sitten kaikki romahti. Isä jätti perheen ja äiti alkoi juoda suruunsa. Tyttö oli ehtinyt muodostaa sitä ennen turvallisen kiintymystyylin. Äiti sai lapsen rauhoittumaan, kun tämä oli pelokas, ahdistunut, järkyttynyt tai masentunut. Siltä pohjalta oli helpompaa rakentaa jaettua vanhemmuutta sijaiskodissa.

Tutkimustieto antaa osviittoja turvattoman kiintymystyylin omaavan lapsen ohjaamiseksi kohti turvallista kiintymystyyliä myöhemminkin. Siihen auttavat seuraavat toimintatavat:

Lapsesta kiinnostuminen, iloitseminen ja häntä arvostaminen ja sen osittaminen ilmeillä, katseella ja äänensävyllä
Lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen tavalla, joka saa lapsen kokemaan tulleensa ymmärretyksi
Aktiviteetteihin kannustaminen ja niissä mukana oleminen (urheilu, kulttuuri, harrastukset, kaverit)
Rohkaisu ja kannustaminen alueilla, joissa lapsella on luontaisia kykyjä
Lapsen fyysisistä perustarpeista ja terveydestä huolehtiminen
Huolehtiminen siitä, että lapsi saa riittävässä määrin materiaalista hyvää (vaatteita, harrastusvälineitä, leluja ym.)
Lapsen suojeleminen vaaroilta

Esimerkkimme tytön turvattomuus ilmeni välttelevyytenä. Kaksi muuta turvatonta kiintymystyyliä ovat ahdistunut ja ristiriitainen. Myös niihin on apua edellä kuvatuista toimintatavoista – ja kärsivällisyydestä.

Anja Laurila

psykologian tohtori, entinen sijaisäiti

Sijais- ja tukiperheitä tarvitaan lisää

Tue, 30 Apr 2024 11:40:55 GMT

Miten sijaisvanhemmuus alkaa?

Perhehoitajuus, eli sijaisvanhemmuus alkaa sillä, että olet valmis ja motivoitunut muuttamaan elämäsi. Sillä se tulee muuttumaan. Perhehoitaja vastaa hänen kotiinsa muuttavan lapsen kasvatuksesta, huolenpidosta ja hoivasta lapsen tarpeiden mukaisesti.

Perhehoitajan ei tarvitse olla sosiaali- tai kasvatusalan ammattilainen, tärkeintä on tahto kasvattaa ja hoivata lasta tai nuorta. Perhehoitajaksi voi ryhtyä yksin asuva tai iso perhe. AVAn ennakkovalmennuksen avulla perheet saavat taitoja ja kykyjä, joita perhehoitajana toimimisessa tarvitaan. AVAn työntekijät tukevat vahvalla ammattitaidolla perhehoitajaa koko sijoituksen ajan. Perhehoitajuudessa voi tulla eteen hankalia tilanteita, meillä et jää yksin niitä ratkomaan.

Milloin on hyvä hetki aloittaa tukiperheenä?

Jos sinulla on mahdollisuus tarjota hoivaa ja huolenpitoa lapselle kotonasi kerran kuussa, nyt on paras hetki ryhtyä sitä asiaa edistämään. Tukiperhe voi olla lapseton pariskunta, iso perhe tai yksin asuva aikuinen. Tukiperhettä tarvitsevien lasten tilanteet ja tukitarpeet ovat erilaisia, siksi myös tukiperheinä toimivina tarvitaan eri ikäisiä, kulttuuritaustaltaan vaihtelevia ja monenlaisia taitoja omaavia tukiperheitä, jotka voivat vastata lapsen tarpeisiin. Tukiperheessä tehdään tavallisia, turvallisen arkisia asioita.

Jos kiinnostuit perhehoitajuudesta tai tukiperheenä toimimisesta, tule kuuntelemaan AVAn infoon lisää aiheesta. Infot järjestetään Teamsilla, linkki alla, voit kopioida sen osoiteriville:

https://teams.microsoft.com/l/meetup-join/19%3ameeting_MTI1MWJkMDEtMjQwYi00MDgwLWFkNGItOTRhN2YzOGVmYmNi%40thread.v2/0?context=%7b%22Tid%22%3a%22c040386e-80f5-4390-b1a5-ff668c3b664a%22%2c%22Oid%22%3a%2243987130-8f2f-42ac-b893-11552b904ab2%22%7d

7.5. klo 18-19

28.5. klo 18-19

12.6. klo 18-19

Ennemmin lapsia sijaisperheisiin kuin laitoksiin!

Tue, 16 Apr 2024 06:42:40 GMT

Ennemmin lapsia sijaisperheisiin kuin laitoksiin!

Mielestäni pitäisi sijoittaa enemmän lapsia sijaisperheisiin kuin laitoksiin tai lastenkotiin. Kun lapsi huostaanotetaan, lapsi jää käytännössä ilman perhettä, jota hän ei saa laitoksessa eikä lastenkodissakaan. Sijaisperheessä lapsi saisi itselleen perheen ja aiemmasta huostaanotosta ja traumoista huolimatta mahdollisimman normaalin lapsuuden. Sijaisperheessä lapsella on omat vanhemmat sekä pysyviä sisaruksia.

Laitoksessa on toisin. Hankalan lapsuuden muutenkin kokeneelle on varmasti hankalaa olla talossa, jossa aikuiset vaihtuvat päivittäin ja toiset lapsetkin saattavat vaihdella jopa kuukausittain. On yleistä, ettei lapsi saa laitoksessa tarpeeksi huomiota ja apua omiin ongelmiinsa, joten lapsi alkaa hakea traumatisoituneena apua huonommilta teiltä.

Sijaisperheessä on aina koulutetut vanhemmat. Toki laitoksissa sekä lastenkodeissakin on koulutettuja aikuisia, mutta heillä on jopa parikymmentä muutakin lasta hoidettavana. Sijaisperheessä huostaanotettua lasta on ehdottomasti helpompi pitää yksilönä eikä esimerkiksi lapsen ongelmia pidetä ikään kuin odotuksenmukaisina lapsen menneisyyden vuoksi. Sijaisperheessä lapsi siis yleisesti vain saa mahdollisimman hyvän ja normaalin lapsuuden ilman ylimääräisiä jokapäiväisiä muutoksia.

Alina Ruokangas

Yhdessä ymmärtäen

Fri, 01 Mar 2024 06:35:25 GMT

Yhdessä ymmärtäen

Talvinen lumisateinen aamu. Heräsimme aikaisin ja mieheni vei koiramme lenkille, sillä aikaa keitin aamukahvit ja valmistelin meille aamiaista. Pakkasta oli jälleen enemmän kuin muutama päivä sitten, mutta ei kuitenkaan yltänyt ihan viime viikon hurjiin pakkasasteisiin. ”Aja varovasti, rakastan sinua” huikkasi aviomieheni noustessani autooni, ”rakastan sinua”, huudahdin hänelle takaisin lähtiessäni ajamaan hentoon lumisateeseen. Ajomatka sujui hyvin ja päästyäni lastensuojelun perhehoitajien omakotitalon pihaan huomasin tutun hyvinvointialueen auton ja pian olimmekin jo perhehoitoperheen ovella.

Tänään toteutui hyvinvointialueen sijoituksen sosiaalityöntekijän kanssa ennalta sovittu AVAn vastaanottoperhehoitoperheen kodin katselmustapaaminen. Vastaanottoperheet ovat valmennettu sekä hyväksytty toimimaan päivystävinä perhehoitajina kiireellisissä lastensuojelun perhehoidon pyyntötilanteissa.

Ovella meitä oli vastassa eskari-ikäinen lapsi, joka toivotti meidät tervetulleeksi heille, yhdessä hänen vanhempiensa kanssa. Kotikäynnin aikana kävimme keskustelua perhehoidon ennakkovalmennuksesta sekä puolisoiden ajatuksista suhteessa vauvaikäisten lasten päivystysluonteiseen perhehoitoon. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä kertoi hyvinvointialueen toimintatavoista sekä hyvinvointialueen odotuksista suhteessa päivystysluonteiseen perhehoidon toimintaan. Perhehoitajat kertoivat puolestaan heidän ajatuksistaan suhteessa perhehoitoon ja miten he erityisesti pitivät yhteistyötä tärkeänä asiana suhteessa sijoitetun lapsen vanhempiin sekä läheisiin. Kävimme keskustelua jaetusta vanhemmuudesta ja siitä, miten sovituista asioista tulee pitää kiinni. Tämä keskustelu liittyi lähinnä sovittuihin puhelinaikoihin vanhempien kanssa sekä perheeseen sijoitetun lapsen ja hänen vanhempiensa sekä sosiaalityöntekijän tapaamisten järjestelyihin. Keskustelun keskiössä oli kuitenkin perheeseen kiireellisesti sijoitettu vauvaikäinen lapsi sekä lapsen ja hänen vanhempiensa ensimmäisen viikon sekä tulevien viikkojen tarpeet ja miten asiat järjestyvät kokonaisuudessaan.

Kun lastensuojelun perhehoitoperhe avaa ovensa perhehoidon toimintaan, niin ajattelen, että he avaavat ovensa yhteiskunnalle. Tietyt lait sekä asetukset astuvat samaan aikaan heidän kotiovestansa sisään. Ennen kaikkea lastensuojelu- sekä perhehoitolaki, jotka ohjaavat perhehoitoperheen toimintaa. Tällä kotikäynnillä välittyi perhehoitoperheen, tutummin sijaisvanhempien, yhteinen päätös alkavaan päivystyluonteiseen sijaisvanhemmuuteen. Samaan aikaan kodissa valitsi välittämisen ja sydänlämmön tunne lastensuojelun perhehoidon toiminnalle. Sijaisvanhempien oma lapsukainen, puhekielessä sijaissisar, esitteli hyvinvointialueen sosiaalityöntekijälle kodin tilat ja sijaisvanhemmat kertoivat lähemmin harrastuksistaan sekä arjen toiminnoistaan. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä etenee keskustelussa perheen kertomaa arvostaen ja kysyy toisinaan lähemmin tarkentavia kysymyksiä. Tuon keskusteluun yrityksemme tarjoaman perhehoitoperheen tuen, josta laadimme myöhemmin tuen suunnitelman. Tunnelma keskustelun aikana on lämminhenkinen ja hyvä.

Keväällä tulee 20 vuotta siitä, kun valmistuin PRIDE kouluttajaksi ja olen saanut valmentaa useita uusia perhehoitoperheitä kuntien, sittemmin hyvinvointialueiden sekä yksityisen sektorin resursseihin. Tällainen hetki, jolloin aidosti näen ja koen, miten koko perhehoitoperhe on saman asian äärellä on itselleni sanoin kuvaamattoman kaunis hetki. Se tunne, mikä välittyy yhteisestä, yhdessä ymmärretystä, keskustelusta on myös sanoin kuvaamattoman kaunis mutta myös hyvin herkkä hetki.

Yhdessä ymmärtäen kiireellisesti huostaanotetun vauvaikäisen lapsen sekä hänen vanhempien hädän ja sen, miten heille sanotamme, että päivystävä perhehoitaja on tässä, teidän tukenanne. Hoidamme ja huolehdimme lapsestanne, kunnes asiat selviävät ja sovitaan jatkosta. Yhdessä ymmärtäen.

Tätä kirjoittaessani muistoihini palaa menneen hetki, kun olin eräässä toisessa perhehoitoperheessä, jonne oli sijoitettu pienen pieni lapsi. Lapsi seisoi ikkunan edessä painaen toisen kätensä lumisateiseen ikkunaan todeten ”tiellä tataa taaven vettä”. Nämä hetket ovat sellaisia, jotka juurtuvat syviin muistinlokeroihini ja tunnistan kiitollisena, että valitsin aikanaan oikein.

Lisa Sipilä, palvelupäällikkö AVA perhepalvelut

Sisukas rakkaus

Tue, 30 Jan 2024 06:32:57 GMT

Sisukas rakkaus

Sinä, rakas lapseni, olet elämäni kirkkain valo. Maailmani pimenee katsoessani, kun sinua viedään minulta pois. Mietit ehkä, että kuka kumma sammutti nuo taivaan valot, sillä näen sinun osoittavan pienellä sormellasi ylöspäin, kohti keskiyön tummuutta. Joku muu nostaa sinut tähtien alla syliinsä. Hän, joka vie sinut kodistasi pois.

Ikävä

Nojaat vasten tuon viranomaisen turvaa niin vahvasti, että ympärilleni jää ainoastaan jotain yksinäisyyttäkin kylmempää tyhjyyttä. Se puhuttelee minua huutaen, etten kelvannut sinulle, ja väittää hämmästyneen katseesi kysyvän, hylkäsinkö minä sinut. Vaikka saatat niin luulla, toivon sinun joskus haluavan kuulla, kun vastaan, etten koskaan tekisi niin. Itseni olen valmis hylkäämään, sillä heti lähtösi jälkeen, jäin äitinäsi kovin vajaaksi. Nyt itken ja huudan ikävääni pois, mutta se ei auta. Mikään ei auta. Yritän laulaa tätä tuskaani pois, kohti lohdun sävyistä pimeää, mutta ääneni jää kiinni, jo sitä edeltävään hämärään. Sävelet soivat siellä, kuten minäkin olen täällä, yksin, ja väsynyt ääneni on kuin kuulumaton kuiskaus, joka kantaa enää vain näiden minua ympäröivien vetten päällä.

Mietin, mitä enää tehdä täällä, jäätyvähkön järven jäällä. Miksen antaisi näiden kylmyyttä kiteilevien säröjen lohjeta, ja pudottaa minua lopullisuuden vapauteen, syvälle pois tästä syyllisyyteni taakasta. Entä miksi pitäisin kiinni minkäänlaisesta toivosta, kun sinä et enää ole täällä, mutta pulloissa lymyilevät, elämäni rehellisimmät valheet ovat. Sinä olet minun ainoa totuuteni. Rakastin sinua eilen, rakastan tänään, ja ihan jokaisen huomiseni aamuna. Siksi en halua pudota, vaan jaksan yhä uskoa unelmiini ikuisuudelta tuoksuvista, yhteisistä hetkistämme.

Sisu vastaan syyllisyys

Taistelen menneisyyttäni vastaan, jotta saisin pian taas herätä taaperoisen tiukasta halauksestasi. Pelkään unohtavani, miltä aamuhymysi näyttää, tai iltavillit askeleesi kuulostavat. Aion korjata kaiken, jotta vielä tulisi se päivä, jona nojaisit vasten vain minun turvaani. Yritän olla sisukas, sillä kaipaan jokaista silittämääni hiuskiehkuraasi, ainutta hymykuoppaasi ja luottavaista katsettasi, jota en ansainnut. Sinunkin on oltava sisukas, siellä toisaalla, sillä saadakseni sinut takaisin, minun on ensin löydettävä itsestäni uudenlaista voimaa.

Syyllisyyden voima on armollisuuden voimaa väkevämpää, eikä vie minua riittävän kauas niiltä kosteilta kauhuilta, joita sinä katselit tottuneesti oman elämäsi aitiopaikalta. Minun virheideni vuoksi sinä nautit nyt kaakaosi muusta kuin lempimukistasi, istuen vieraassa ruokapöydässä aprikoiden, oletko siellä kenties kuokka- vai kunniavieraana. Vaikka sinusta huolehditaan väliaikaisessa perheessäsi hyvin, tunnen kiitollisuuden lisäksi häpeää. Tuo häpeä on mielessäni kuin routaan katoava viimeinen hengenvetoni, ensimmäiseen pakkasyöhön jäätyvällä kukkakedolla. Katson itsestäni poispäin ajatellessani, että olen joutunut lainaamaan sinut muille ihmisille, sinun tahtomattasi, meidän yhteisestä elämästämme.

Lopuksi - rakkaus

Sinä, rakas lapseni, olet minun omani. Minun tekemäni. Olet paras ja ainut ihmeeni, tässä muutoin vaillinaisessa maailmassani. Jonain päivänä ääneni on raitistunut riittävästi, ja se kantaa muuallakin, kuin vain vetten päällä. Tiedän, että minun on poistuttava tuon kannatteluuni väsyneen, sulavahkon järven jäältä, ja etsittävä itselleni apua. Haluan kokea kanssasi ensimmäiseen kevätaamuun virkoavat kukkaset, ja varpaisiimme lipuvan järviveden. Olen helpottunut, sillä tiedän sinulla olevan monta turvallista varasyliä paikassa, jossa kukaan ei nukahda ennen sinua, tai herää vasta sitten, kun olet ollut jo pitkään valveilla. Odotan hetkeä, jona oma sylini on sinulle riittävän turvallinen, ja saan nähdä silmiesi täyttyvän jälleen sisukkaasta rakkaudestamme.

Hannaleena Immonen

Sosiaalityöntekijä (YTM)

Helsinki

Sijaissisaruus

Fri, 28 Jul 2023 06:28:39 GMT

Minun ihanille ja niin rakkaille siskoille

Kun olin 12-vuotias isäni ja äitipuoleni tulivat jutulle ja kysyivät miltä tuntuisi ajatus jos meille muuttaisi lapsia jotka ei syystä tai toisesta voineet asua omissa kodeissaan enää. Minä yltiö lapsirakkaana henkilönä ihastuin ajatukseen heti. En muista edes ymmärtäneeni murehtia yhtikäs mistään, oli ihanaa, että vihdoinkin saisin pikkusisaruksia ja kyselin jatkuvasti, että milloin meille muuttaa joku. Saimme tiedon, että 4-vuotiaat kaksostytöt olivat kotia ja perhettä vailla. Asiat etenivät tästä pisteestä rivakkaa ja pian olimmekin tyttöjen päiväkodin kokoustilassa tapaamassa tyttöjä ensimmäistä kertaa. Tulevista siskoistani toinen oli vähän varautunut eikä heti tullut lähelle, kun taas toinen kiipesi saman tien syliin ja kysyi ”Ootko sä nyt meidän sisko?” Vastasin ”Joo, kyl mä oon, oottekste mun siskoi nyt?”

Sinä kesänä, kun tytöt muuttivat meille oli minulle henkilökohtaisesti isojen muutosten kesä. Nyt jo 13-vuotias Veera valmistautui yläasteelle siirtymiseen, totutteli murrosiän alkavaan myllerrykseen, ja ensimmäistä kertaa elämässäni en ollutkaan ainoa lapsi. Samana kesänä yksi isovanhemmistani nukkui pois ja tämä oli ensimmäinen kokemus merkittävästä menetyksestä minulle. Oli niin monta asiaa mihin tänä kesänä pääsin totuttelemaan, että ei mikään ihme, ettei kaikki mennyt ihan optimaalisesti koko ajan. Uusilla siskoillani oli myös paljon totuteltavaa uuteen kotikaupunkiinsa, kotiinsa ja perheeseensä. Kaikki me taisimme yrittää oppia, tutustua, sekä tottua tähän uuteen ja isoon muutokseen kaikkien meidän elämissä. Rehellisesti en edes muista kauheasti noista ajoista, luultavasti käynnissä oli tietynlainen selviytymismekanismi, joka työnsi eteenpäin niin isojen surun ja ilon tunteiden keskellä.

Seuraava vahva muisto siskoistani minulla on se valtava kateuden tunne, jota kannoin mukanani varmaan 16- tai 17-vuotiaaksi asti. Minun tilanteessani en ”joutunut” jakamaan omaa äitiäni uusien siskojen kanssa. Vaikea asia oli jakaa isäni, ja vielä kovempi pala oli jakaa äitipuoleni, jonka kanssa minulla on aina ollut tärkeä ja erityinen suhde. Äitipuoleni oli minulle silloin ja on edelleen yksi tärkeimmistä henkilöistä elämässäni, jota kunnioitan, rakastan ja kuuntelen kuin kolmatta vanhempaani. Sillä äitipuolellani ei ollut aiempia lapsia minun lisäkseni ja minä en ainoastaan asunut isäni perheen luona, sai minut tajuamaan, että nämä kaksi uutta siskoa olisivat nyt äitipuoleni ensimmäiset oikeat lapset. Tämä sai minut kokemaan suurta kateutta ja mustasukkaisuutta äitipuolestani siskojani kohtaan. Tämä on varmasti monelle isosisarukselle tuttu tunne, kun ensimmäistä kertaa joutuu jakamaan huomion. En kuitenkaan osannut ymmärtää tätä tunnetta ja se tuntui todella pahalta sisälläni ja välillä olin niin epätoivoinen, että mietitytti että miten tästä tilanteesta selviää.

Isäni kanssa teimme vuosittain muutaman päivän reissun jonnekkin kahdestaan, ja se varmasti lievitti paljon kateuttani isästäni. Kateus ja ikävät ajatukset päässäni saivat aikaan häpeän tunteen siitä, että kuinka voin olla niin itsekäs ja haluta omia kaikki nämä vanhemmat itselleni, kun toisilla ei muuten olisi ketään. Suurin apu näihin ikäviin tunteiseeni oli parasystäväni. Luulen että aikuiselle varsinkin vanhemmilleni puhuminen olisi ollut liian vaikeaa. Olen erityisen kiitollinen parhaasta ystävästäni ja siitä että hän sai välillä puhuttua toisenlaisia ajatuksia päähäni, silloin kun tunteiden myrsky meinasi vallata mieleni.

Vuosien kuluessa tunteet alkoivat tasoittua niin kuin elämä muutenkin. Kaikkeen tottui, mutta tuli myös lisää uusia ärsytyksiä, kateuksia, sekä häpeää. Vastapainoksi tuli myös ilon hetkiä, naurukohtauksia ja valtava määrä rakkautta. Se rakkaus mitä aloin tuntemaan siskojani kohtaan kasvoi vuosi toisensa jälkeen, kunnes se juurtui pysyvästi. En ollut osannut odottaa miten tärkeitä pikku siskoistani voisi minulle tulla. Olin heti ensimmäisestä tapaamisestamme ajatellut, että on ne aika ihania, mutta se että heistä tulisi elämäni tärkeimmät henkilöt en osannut kuvitella, varsinkaan niinä vaikeimpina vuosina. Nyt suhteeni 18-vuotiaisiin siskoihini on muovautunut vahvaksi sisaruudeksi, ystävyydeksi ja syväksi välittämiseksi, ja he ovat ehkä tärkeimmät ihmiset elämässäni.

Tällä hetkellä asun ulkomailla ja siskoni ovat ne kaksi ihmistä ketä ikävöin eniten. Nykyään tuntuu kummalliselta muistella aikoja, jolloin suhteemme ei ollut ehkä niin lämmin ja välittävä, varsinkaan minun puoleltani. Kauan halusin piilotella tätä inhottavaa aikakauttani elämässäni, mutta olen myöhemmin tajunnut, että se oli vain osa prosessia. Luulen että nimenomaan häpeä tunteitani kohtaan sai minut myös kasvamaan niistä eroon ja arvostamaan sitä mitä minulla on.

Veera Lamberg

Perhehoidon koordinaattorin päivä

Mon, 29 May 2023 09:26:56 GMT

Puhelin soi. ”Hei, onko sulla hetki aikaa?” kuuluvat perhehoitajan sanat korviini bluetoothista. ”Hei, mulla on tässä vielä reilu tunnin ajomatka. Mulla on hyvin aikaa sulle. Kiva kun soitit. Mitä teille kuuluu?”

Perhehoidon koordinaattori toimii perhehoitajan tukityöntekijänä ja on se taho, jolle perhehoitaja voi soittaa matalalla kynnyksellä ja pohtia lapsen hoitoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Perhehoidon koordinaattorin merkittävimpiä tehtäviä on varmistaa, että perhehoitajan ääni tulee lasta koskevissa asioissa kuuluviin. Perhehoitaja on lapsen arjen asiantuntija. Arjen havainnot ja muutokset lapsen hyvinvoinnissa ovat tärkeää tietoa lapsen vastuusosiaalityöntekijälle. Koordinaattori on linkki perhehoitajan ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän välillä vapauttaen perhehoitajan aikaa tärkeimpään tehtävään eli lapsen kanssa olemiseen. AVA:n koordinaattorit ovat pitkän linjan lastensuojelu- sekä ihmissuhdetyön asiantuntijoita ja tätä asiantuntemusta haluamme välittää myös perhehoitajille, kun pohdimme yhdessä, miten lasta voisi parhaiten auttaa kulloisessakin tilanteessa.

Koordinaattorin tehtävät ovat hyvin monimuotoisia ja jokainen päivä on erilainen. Koskaan ei voi tietää minkälaisia kohtaamisia tai yhteydenottoja päivä tuo mukanaan ja työ on luonteeltaan hyvin liikkuvaa. Päivän aikana saatat kohdata perhehoitajan lisäksi lapsen ja hänen biologista sukuaan, teet yhteistyötä lapsen monialaisen verkoston kanssa, sekä vietät lounastauon autossa, joka toimii usein myös toimistonasi, sekä etäpalaveripaikkana. Koordinaattorin tehtäviin kuuluu myös lapsen syntymävanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, kuten lapsen ja vanhempien tapaamisista sopiminen. Joskus koordinaattori menee myös mukaan mm. lapsen sairaanhoitoon liittyviin käynteihin perhehoitajan tueksi.

Perhehoidon koordinaattorin päivän aikana sattuu välillä hassuja sattumuksia. Saatat löytää itsesi esimerkiksi metsästä etsimässä karanneita hevosia ja keskustelet samalla perhehoitajan kanssa, kuinka lapsen toiminnanohjausta voisi parhaiten tukea arjessa. Useimmilla perhehoitajallamme on kotieläimiä ja eläinrakkaina ihmisinä emme pistä ollenkaan pahaksemme, jos kissa istuu koko tukikäynnin sylissämme tai koira kerjää rapsutuksia. Välillä joudut todella tiukan paikan eteen ja käymään vakavaa keskustelua itsesi kanssa; voisiko meille sittenkin tulla vielä yksi koira, kun istut pentulaatikossa, suloisia koiranpentuja syli täynnä.

♥:lla koordinaattorit Anniina, Martina, Mikko ja Sanna