Onko minusta sijaisvanhemmaksi?

Ensimmäinen kysymys sijaisvanhemmaksi ryhtymisessä voisi olla: onko sydämessäsi ja perheessäsi tilaa sijoitetulle lapselle? Taidot ja vastaukset tulevat päätöksen jälkeen ajallaan, elämällä elämää yhdessä sijoitetun lapsen kanssa. Sijaisperhe on mahdollisuus lapselle kokea, elää ja olla rakastettu perheessä. Sijaisvanhemmalle ja perheelle se on mahdollisuus kokea jotain merkityksellistä ja suuria tunteita, mitkä vaikuttavat loppuelämäämme.

Sijaisvanhemmuus ei useinkaan ole ruusuilla tanssimista. Sen piikit satuttavat välillä kipeästi sydämiin. Sijaisvanhempana, sijais-sisaruksena ja perheenä oleminen ei ole kivutonta, mutta mikä vanhemmuus olisi? Kokemuksesta voin sanoa, että nämä lapset ovat kasvattaneet minua enemmän ja paremmaksi ihmisenä, kuin mikään muu elämässäni.

Pia Koskikuru esitti ja pohti hyviä kysymyksiä kirjoituksessaan, mikä julkaistiin 14.09.2019 mtv-uutisissa:

– Synnyitkö toivottuna, odotettuna?

– Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa?

– Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta

  alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen

  syntymääsi?

– Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö?

– Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä?

– Vaihdettiinko vaippasi?

– Sinua ei ravisteltu.

Jokaisella lapsella on oikeus tulla rakastetuksi ja kohdelluksi hyvin, tarpeitaan vastaavasti suhteessa läheiseen yhteen tai kahteen aikuiseen, ketkä elävät hänen kanssaan 24 h arkea ja juhlaa. Äiti, isä ja sisaruus ovat paljon, paljon enemmän sosiaalisessa suhteessa rakentuvaa kuin biologista.

Miten olla sijaisvanhempana?

Olen kirjoittanut aiemmin Facebook sivuillamme (https://www.facebook.com/avaperhepalvelut), mistä lastensuojelulapsi tietää, että aikuinen rakastaa häntä?

– Rakkaus tuntuu sydämessä ja usein yhtä aikaa.

– Aikaa jokaiselle lapselle perheessä ja yhteisiä hetkiä.

– Näe, kuule ja jaksa nähdä kaunis lapsessa.

– Kosketa usein, tarjoa lohduttavaa syliä ja silitystä.

– Muista halia, pussailla, peitellä ja hassutella.

– Näe ja ole läsnä ja jos et ole, niin kerro se hänelle mikset.

– Ole lujasti lempeä.

– Lupaa ja vaadi se, mistä pystyt pitämään kiinni.

– Huolehdi rutiineista, toistuvuudesta ja ole johdonmukainen.

– Vähemmän vaatimuksia ja rangaistuksia on enemmän kokemuksena rakastetuksi tulemisesta sijoitetulle

   lapselle.

– Sijoitettu lapsi kaipaa enemmän fyysisyyttä ja tekoja, kuin analyyttistä ja negatiivista sanottamista siitä, mitä  hän tekee väärin tai miksi.

– Muista iloita ja sanottaa niistä hetkistä lapselle, niin omassa elämässäsi ilo kasvaa.

– Sano lapselle, rakastan sinua, on hän sitten oma, sijoitettu, lainassa tai muuten vain läheisesi.

– Ole tyytyväinen itseesi, elämään, läheisiisi, itsevarma viisas oma aito persoonasi.

Miksi sitten näin?

Sijoitetut lapset ovat usein ja toistuvasti hylätty jäämän yksin tunteittensa kanssa, tai he ovat eläneet ristiriitaisessa maailmassa. Perhehoidossa se on vaarallista keskittyä valvomaan, rankaisemaan ja opettamaan lasta, missä hän on huono, kipeä tms. koska sijoitetut lapset ovat usein turvattomia ja heillä on heikko kyky kestää, säädellä tunteitaan tai oppia vielä, mikä on sopivaa sosiaalista käyttäytymistä. Siihen tarvitaan aikuista, syliä ja lohdutusta, jotta edellisiin kokemuksiin tulisi poispyyhkiviä kokemuksia lujasta luotettavasta kalliosta, joka kestää, rakastaa kaikesta huolimatta ja jaksaa tehdä sen 10 000 kertaa.

Tämä ei tarkoita, ettei olisi ikäviä hetkiä lapselle, tunteita näyttävää aikuista, joka luopuisi jämäkästä ohjaamisesta. Sijoitettu lapsi tarvitsee kymmenkertaisesti rajoja, struktuuria, ohjaamista / kasvatusta, mutta ennen kaikkea rakkautta.

Jos alkoi pelottaa?

Sijaisvanhemmuudessa on paljon kipukohtia, mitä on hyvä jakaa toisen vertaisen tai ammattilaisen kanssa. Meillä AVA:ssa et sinä tai perheenjäsenesi jää yksin näiden tunteiden ja joskus, niin hämmentävän, maailman kanssa. Meillä et jää yksin. Usein oikeita vastuksia ja hyviä ratkaisuja ei löydy, mutta puhuminen lapsesta, tunteista helpottaa ja luo yhteistä ymmärrystä. Olet sijoitetulle lapselle ja meille arvokkain henkilö.

AVA perhepalvelut Marko Lamberg

Marko Lamberg
Marko Lamberg
Kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja

Comments are closed.