Kiintymyssuhde on rakkautta, mutta ovatko sijaisvanhemmat supersankareita?

Sijaisvanhemmuus on viisautta asettua suhteeseen, joka rakentuu eri tavalla sijaisvanhemman, sijoitetun lapsen ja perheen sisarusten välillä, eri tavalla kuin biologisessa vanhemmuudessa ja sisaruudessa.

Se suhde vaatii usein aktiivista ponnistelua, ymmärtämistä ja mentalisointia. Biologia valmistaa meidät äitiyteen ja isyyteen. Usein lapsi on odotettu ja kehomme valmistelee hormonien, välittäjäaineiden ja aivojen neuronijärjestelmässä vanhemmuuteen. Vanhemmaksi ”syntyminen” on erilaista sijaisvanhemmuudessa ja vaatii usein enemmän reflektiivistä pohdintaa. Miten rakastaisin juuri tätä lasta, miten jaksaisin nähdä hänet rakastettavana niinäkin päivinä, kun se ei ole helppoa.

Sijaisvanhemmuus on leimattu monilla vaatimuksilla: pitää rakastaa, pitää jaksaa, ei saa tuntea sitä tai tätä, täytyy puhua, olla ja ajatella. Sijaisvanhemmuuteen liittyy tabun kaltaisia puhumattomia asioita. Asioita, mitä on lupa ja helppo ilmaista biologisen lapsen vanhempana. Nykyään saa sanoa, että äiti on väsynyt. Miten sijaisvanhempi? Onko hän yli-ihminen ja inhimillinen, joka ei väsy, tunne negatiivisia tunteita tai käyttäydy välillä aikuisena hölmösti? Empiirisen tutkimukseni ja osallistuvan havaintoni, itsehavainnointini pohjalta, joudun toteamaan, ettei niitä supervanhempia, -sankareita ole edes sijaisvanhemmissa.

Miten sitten olla, tuntea ja ennen kaikkea ajatella edellisistä, oppia havainnoimaan itseään ja vuorovaikutusta sijoitetun lapsen välillä? Toisille se reflektiivinen asettautuminen, mentalisaatio on helpompaa ja toisille ei niin helppoa. Se on usein pitkä tie, jossa toinen ymmärtävä ihminen voi olla merkittävänä apuna. Sijaisvanhemmat ovat kokeneet mentorit, toiset sijaisvanhemmat, merkittävänä tukena. Työnohjaajat ja ammattilaiset ovat saaneet silloin tällöin kritiikkiä ihan ansaitusti, etteivät he ymmärrä tai puhu samaa kieltä.

AVA on panostanut erityisesti tukeen, että se olisi dialogista, tasavertaista ymmärtävää keskustelua, ja ammattilaisillamme olisi hyvä ymmärrys ja kokemus lastensuojelusta. Meillä osalla on myös kokemus sijaisvanhemmuudesta tai sijaissisaruudesta. Lisäksi keräämme joukkoomme koko ajan lisää mentoreita ja hyviä tyyppejä, ihmisiä, sijaisvanhempia, heitä kenen kanssa on hyvä olla ja tehdä työtä tässä tunteita herättävässä vanhemmuudessa, työssä ja eri ammatillisissa verkostoissa. Meidän arvojamme AVA:ssa on, että ihminen kohdataan ihmisenä ja hän on kuulemisen arvoinen ihminen.

Meillä et sinä ja perheesi jää yksin. Vähän on oikeita vastauksia ja keinoja, mutta yhdessä puhumalla asiat menevät parhain päin. Näinä aikoina ja sijaisvanhemmuudessa haluan lainata presidenttiämme Mauno Koivistoa: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Marko Lamberg

https://www.facebook.com/avaperhepalvelut/
Sanna Wiirilinna

Vastaa