Kerro terveisii sinne

”Kerro terveisii sinne” -Paavo

sanoi minulle lapsi lastensuojelulaitoksessa, kun lähdin lyhyen tapaamisemme jälkeen seuraavaan paikkaan, pukien kiireessä vaatteita päälleni.

Meillä on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi. Lapsen tarve on kuulua rakastettuna ja ymmärrettynä yhden tai useamman välittävän ja huolehtivan aikuisen sydämeen ja mieleen. Uskon, että Paavo halusi hänet muistettavan niin, että hänen tarinansa jatkuisi mielessäni, ja olisi jatkumona myös seuraavassa paikassa, minne olin menossa. Paavon sanat elävät edelleen mielessäni, ja puhuttavat minua vuosien takaa. Paavo oli hurmaava nuorimies lastensuojelulaitoksessa. Hän herätti minussa voimakkaan tunteen, halun ottaa hänet mukaan kotiini. Silloin se ei vain tullut tietoiseen mieleeni.

Lapsen mielessä tarina on jatkuvasti eteenpäin rakentuva. Hän tarvitsee turvallisen, ennustettavan ja toiveikkaan tulevaisuuden. Tämä tapahtuu meidän aikuisten ja lapsen mielessä, yhteisten keskustelujen, leikin ja sylin vuorovaikutuksessa. Lapsen tarina on aina muodostunut hänen historiastaan käsin. Ymmärrämme itseämme taaksepäin ja toivottavasti haluamme nähdä toivoa edessäpäin. Näen lapsen vanhemman, sijaisvanhemman tai hoitajan olevan hänelle peili tähän toivoon, missä hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi historiastaan käsin, rakastetuksi mielessämme ja teoissamme. Aikuisena meidän on hyvä olla hädän ja kiukun hetkellä ikävä rajoittava aikuinen ja tämän jälkeen lohduttava lempeä syli.

Kokemuksesta omakohtaisesti sijaisvanhempana ja ammattilaisena uskallan sanoa, että sijaisvanhemmuuden ilot ja surut ovat samoja, mitä perheissä lasten kanssa usein koetaan, mutta tunteet ja palkinnot kertautuvat, niin ilossa ja surussa. Ne vaativat paljon työtä itsensä kanssa sijaisisänä, -äitinä, sisaruksena ja lapselta sijoitettuna perheenjäsenenä. Tämä työ vaatii arvostusta, kuulemista ja sijaisvanhempien kuulluksi tulemista vuoropuhelussa yhdessä ammattilaisten kanssa. Se vaatii kaikilta avoimuutta ja toisen kuulemista, niin vaativissa hetkissä, kun läsnä on monet erilaiset näkemykset ja tarpeet. Meidän on hyvä saada ymmärrystä itsestämme sijaisvanhempana, lapsesta hänen historiastaan ja syntymävanhempien merkityksestä hänelle. Tähän prosessiin tarvitsemme tukea ja arvostetuksi tulemisen tunteen.

Ammattini kautta tiedän rakkautta olevan syntymävanhemmilla enemmän kuin sitä voi äitinä ja isänä kestää. Uskoakseni meillä kaikilla on ikäviä kokemuksia elämämme historiassa ja useilla myös haasteita toimia aina riittävänä aikuisena lapselle. Joskus hetket tuovat elämään ja arkeen ikäviä haasteita, minkä alla emme jaksa tai pysty toimimaan riittävästi vanhempana, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon tahansa.  Oman lapsen sijoittaminen pois itseltä ja syntymäperheestä on aina kriisi ja trauma. Tämä on aina pysyvä osa kokemushistoriaa ja tarinaa itsestään vanhempana. Se on aina osa lapsen tarinaa merkityksestä suhteesta syntymävanhempiin, sukuunsa ja läheisiin. Se on yhdessä rakennettava tarina; kuulumisesta ja välittämisestä yhtenä tasavertaisena lapsena uuteen perheeseen. Kaikki tämä vaatii meiltä kaikilta paljon ymmärrystä toisen merkityksestä ja tarinasta. Lapsen kiinnittymisessä uuteen sijaisperheeseen ja vanhempaan on merkityksellistä syntymävanhemman ja sijaisvanhempien hyväksyntä ja arvostava puhe toisistaan; kukaan aikuinen ei saa viedä lapselta pois hänen merkityksiään kenestäkään.

Haluan ymmärtää, että meillä kaikilla on oikeus omaan kokemukseemme, oma merkityksellinen ja hyväksyttävä tarinansa. Tarina pitäisi tulla kuulluksi. Puheissamme ja teoissamme pitää olla keskiössä ymmärrys, toivon näkeminen ja sen rakentaminen yhdessä lapsen kanssa. Rakennamme kaikki hänen kokemustaan omasta merkittävästä tarinastaan, hänestä itsestään ja meistä yhdessä hänen kanssaan. Muistot ovat meidän merkityksemme ja kokemus rakastetuksi tulemisesta.

Tuella ja ymmärryksellä on merkitystä.

Marko Lamberg

Marko Lamberg
Marko Lamberg
Kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja

2 Responses to “Kerro terveisii sinne

  • Harriet Rabb
    3 vuotta ago

    Viisasta puhetta kokemuksen rakentumisesta ja rakentamisesta perhehoidon maailmassa. Vuoropuhelee aika paljonkin sen kanssa, mitä itse viimeaikoina olen mielen luonteesta kartoittanut ja jonka tulisi olla ihan ymmärryksen ydintä lastensuojelun maailmassa.

  • Kiitos Harriet. Ymmärryksellämme, puheillamme ja teoillamme on suuri merkitys lapsen maailmassa.

Vastaa